Duodecimin blogistina aloittava Vappu Rantalaiho tarkkailee tampereenkiälisessä blogissa ajankohtaisia terveydenhuollon aiheita rempseässä standup-hengessä. Erityisen inspiroivaa reumatologian erikoislääkärille on nuorten opettaminen.
Mikä innostaa sinua erityisesti lääkärin työssä?
Ehdottomasti opettaminen. Minulla on intohimo, että haluan välittää nuorille lääkäriyden, koska tämä on niin hieno ammatti. Mitä kaikkea tähän professioon kuuluu, ei pelkästään substanssia. Koen sen tosi tärkeäksi asiaksi. Ja nuoret vaan on niin ihania, tykkään olla heidän kanssaan! He pitävät meidät hyvällä tavalla varpaillaan, kiinni tässä ajassa ja muussakin elämässä. Se inspiroi minua, on pakko pysyä valppaana. Lääkärin työssä pitää koko ajan päivittää osaamistaan, muttei riitä, että oppii vain lääketieteestä, vaan tästä maailmasta.
Mistä sai alkunsa idea, että kerrot lääketieteestä Tampereen murteella?
Huumori on ollut minulle aina luonteva ilmaisukeino, tykkään kääntää asiat hauskaksi. Olen sellainen pelle. Tampereen murre tuli siitä, kun aikanaan töihin Pikonlinnan sairaalaan Kangasalle ajaessani kuuntelin aamuisin tampereenkiälisiä uutisia paikallisradio 957:sta. Reumaklinikan pikkujouluista se lähti tampereenkiälisillä uutisilla, ja juhlissa ja tapahtumissa puheiden pitäminen ja esiintyminen oli niin hauskaa, että siitä kasvoi rooli minulle. Vuonna 2006 käänsin ensimmäisen kerran tampereenkiäliseksi väitöskirjan abstraktin väitöstilaisuuteen. Sen jälkeen olen kääntänyt kymmeniä abstrakteja Tampereen murteelle. Teimme Taysissä vuonna 2016 henkilökunnan influenssarokotekampanjaan huumorilla höystettyjä videoita, joihin tein käsikirjoitukset ja joissa esiinnyin hupsuina hahmoina. Sitä ennen olimme tehneet pari pirtuvideota infektioyksikön kanssa käsihygieniaan.
Mikä sinua kiehtoo huumorin käytössä?
Lääketieteen substanssi on minulle niin tuttua, ja lähes kaikesta pystyn tekemään hauskaa. Tampereenkiälisessä apsrahtissa on kuitenkin hirveän iso työ. Yleensä luen koko väitöskirjan, popularisoin tiivistelmän sisällön maallikoillekin ymmärrettäväksi ja väännän siihen ne hauskat punchlinet murteen lisäksi. Siinä menee aikaa, että saan sen muotoon, jonka voin esittää. Ensiksi minua naurattaa, sitten ajattelen, että se on ihan hirveä, sitten muokkaan sisältöä yhä uudestaan ja uudestaan. On niin palkitseva tunne, kun ihmiset nauravat. Siksi haaveilen, että olisi hauska tehdä jonakin päivänä standupia. Olenkin käynyt yhden kesäkurssin siitä. Ehkä teen standupia sitten, kun jään eläkkeelle.
Mitä vinkkejä annat Duodecimin tampereenkiälisen blogin lukijoille?
Huumori on tosi vaikea laji, ja siihen kuuluu, että mennään rajalla. Pitää melkein sanoa vähän liikaa, jotta se on hauskaa. Kannattaa testata blogien lukemista ääneen! Palaute on ehdottomasti tervetullutta.
Ehditkö itse käydä teatterissa?
Asumme mieheni kanssa Tampereen keskustassa, joten meiltä on teattereihin parin korttelin verran matkaa. Kalenterissa on tälle vuodelle merkattuna 62 esitystä. Jos rakastan jotain näytelmää, käyn katsomassa sen monta kertaa!
Lue Vapun blogi – erityisen hyvin se toimii ääneen luettuna!
Tenure track -professori Vappu Rantalaiho työskentelee reumatologian erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja opettaa lähinnä reumatologiaa Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa. Mediuutiset valitsi hänet kymmenenneksi 100 lääketieteen vaikuttajaa -listallaan vuonna 2016. Taysissä tehdyt videot voit katsoa täällä.