Osallistuin Lääkärikouluttajan kesäkouluun tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Odotukseni olivat korkeat, sillä olin kuullut tapahtumasta etukäteen vain hyvää. Kerrottiin, että opetussisältö on ensiluokkaista, mutta sitäkin tärkeämmäksi anniksi mainittiin erikoisalarajat ylittävä ventilaatio muiden kouluttajien kanssa. Yleensä muissa tapahtumissa kuitenkin blokkiudutaan oman alan kollegoiden kanssa. Odotukseni ylittyivät.
Kovaa sisältöä
Koulutuksen teemana oli ”Oppimisen kulmakivet”. Hyvän oppimisen elementtien käsittelyn kautta päästiin pohtimaan oppimista kognitiivisena prosessina. Hyvin toimivan oppimisprosessin esitettiin koostuvan ajallisesta jakamisesta, opitun testaamisesta, sivuavien asioiden opiskelusta limittäin sekä opiskelun usealla eri tavalla.
Oppimisen kulmakivenä nähtiin oppijan oma ajattelu ja asioiden mieleen palauttaminen – jo mieleen palauttamisen yrittäminen auttaa oppimaan. Oli ilahduttavaa nähdä, miten oma opetus on mennyt intuitiivisesti tähän suuntaan ja nyt kehitys sai tieteeseen pohjautuvan validoinnin. Tämä näkyy yksittäisissä opetuksissa ja myös laajemmin koulutusten suunnittelussa, niin virkatyönä erikoistuvien ja kandien ohjaamisessa kuin yrittäjänäkin ultraäänikoulutuksen parissa.
…ja pehmeää sisältöä
Potilaani meni hiljattain yllättäen elottomaksi. Elvytystoimista huolimatta hän menehtyi. Pidin tapojeni mukaisesti hoitoon osallistuneille henkilöille purkutilaisuuden. Sen jälkeen hoitaja kysyi: ”Kiitos Ossi kun pidät aina meistä muista huolta. Mutta kuka pitää sinusta huolta? Tarvitsetko sinä oman debriefingin?”. Jäin tätä miettimään. Vaimoni tuumasi tähän viisaasti, että lääkärilläkin on oikeus kokea tunteita. Se voi olla vaikeaa, sillä työpaikalla meillä on taipumusta asettua vahvasti työrooliin. Kesäkoulussa sain oppia ja harjoitusta tunteiden huomioimisessa työssä ja ennen kaikkea kouluttamisessa.
Ihmisten kohtaamista
Kesäkoulun tärkeäksi elementiksi mainittiin verkostoituminen. Ohjelma tuki tätä tavoitetta – karkeasti puolet opetuksesta oli työpajatyöskentelyä ja ohjeistus oli hakeutua aina tuntemattomien ryhmään. Tauoilla oli luontevaa istahtaa kahvikupponen kädessä uusien ystävien seuraan. Iltajuhla huipentui haitarikvintetin soittoon ja vuoden lääkärikouluttajan julkistukseen – oli inspiroivaa kuulla Ewa Hovin tarina.
Tänne minä kuulun
Olen pitänyt omana ammatillisena viiteryhmänäni ensisijaisesti akuuttilääkäreitä. Kesäkoulu vahvisti myös toista identiteettiäni lääkärikouluttajaa. Tämäkin on minun porukkani, tähän joukkoon minä kuulun!
Vastaa