2000-luvun alun vaikea taloustilanne pakotti muutosjohtajan karsimaan rönsyt pois Käyvästä hoidosta. Pian suosituksia alkoi syntyä ennätystahtia.
Esperi Caren laatujohtajana työskentelevä yleislääketieteen erikoislääkäri, eMBA ja terveydenhuoltotutkimuksen dosentti Eeva Ketola toimi Käyvän hoidon päätoimittajana vuosina 2003–2010. Tuolloin Käypä hoito oli vielä hanke, jonka rahoitus oli vakiintumattomalla pohjalla. Ketolalle tilanne merkitsi mieluista haastetta.
”Jo lapsesta saakka olen ollut sielultani kehittäjä, sellainen perunapellon kyntäjä. Muutosjohtaminen on sitä, minkä osaan.”
Ketolan intohimo näyttöön perustuvaa lääketiedettä kohtaan syntyi hänen tehdessään väitöskirjaa vaikuttavuudesta ja laadusta perusterveydenhuollossa. Toisena ohjaajanaan hänellä oli Käyvän hoidon perustajiin kuuluva Marjukka Mäkelä.
”Väiteltyäni pääsin vetämään Helsingin kaupungin terveysasemille moniammatillista ja -toimialaista preventiohanketta, jossa keskityttiin metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn. Verenpaineen Käypä hoito -suositus oli juuri ilmestynyt ja laadimme yhdessä yksiköiden kanssa siihen pohjautuvaa hoitokaaviota koko Helsingin ohjeeksi. Sieltä minut bongattiin Käypään hoitoon.”
Päätoimittajana Ketola seurasi Minna Kailaa, joka myöhemmin jatkoi Käyvässä hoidossa johtoryhmän puheenjohtajana. Yhdessä he jakoivat näkemyksen Käyvän hoidon valtavasta potentiaalista.
”Ensimmäinen ajatukseni oli vakiinnuttaa toiminta ja saada sille pysyvä rahoitus. Vielä silloin ei aina oikein oivallettu, että tämä on pysyvä tapa tehdä asioita.”
Sata suositusta täyteen
2000-luvun alussa teknologinen kehitys mullisti maailmaa ja ajoi myös Käypä hoito -toimintaa eteenpäin.
”Internetin yleistymisen myötä käsillä olevan tiedon määrä kasvoi räjähdysmäisesti entiseen verrattuna. Se vaikutti myös Käyvän hoidon toimintaan ja jouduimme miettimään uusia tapoja hakea tietoa.”
Ketolan johdolla paneuduttiin myös suositusten rakentumisen prosessiin. Toimituksessa määriteltiin, kuinka monta kokousta hoitosuositustyöryhmä tarvitsee yhden hoitosuosituksen laatimiseksi ja mitä kussakin kokouksessa pitäisi syntyä. Lisäksi käynnistettiin mietintä indikaattoreista implementoinnin tueksi.
”Päätoimittajan aika menee muuhunkin kuin suositusten tekemiseen. Talousvastuu on iso. Ydintiimin kesken mietimme, miten asiat voidaan tehdä tuottavammin ja paremmin, jotta saimme minimoitua kaikki käyttökulut emmekä tiukassakaan taloustilanteessa joutuneet turvautumaan henkilökunnan irtisanomisiin.”
Toiminnan tehostaminen toi tulosta. Ketolan päätoimittajakaudella suositusten määrä kasvoi silti noin neljästäkymmenestä sataan. Valtava määrä suosituksia merkitsi myös suositustyön painopisteen jakautumista uusien suositusten laatimisen lisäksi myös suositusten päivittämiseen ja potilasversioihin.
”Huomasimme, että työryhmillä riitti intoa tehdä uutta suositusta, mutta suositusten päivittäminen oli haasteellisempaa. Tiivistimme prosessia ja valmistelimme päivitystyötä niin, että sen kanssa olisi helpompaa päästä käyntiin.”
Muutos kohtaa aina myös vastarintaa
Ketolan aloittaessa päätoimittajana Käypä hoito oli jo tunnettu, mutta epäilijöitäkin riitti. Ketola kuitenkin ymmärsi, että vallitsevien käytäntöjen muuttaminen kohtaa aina vastustusta, ja kyseenalaistamisessa on yleensä kyse vain epävarmuudesta.
Brändin kehittämisen eteen tehtiin kovasti töitä ja Käyvän hoidon asema terveydenhuollossa alkoi lujittua. Julkisuuskuva koki kuitenkin kolauksen vuonna 2010 kun Dyslipidemian Käypä hoito -suositus julkaistiin.
”MOT-ohjelmassa arvosteltiin Dyslipidemia-suosituksen sisältöä ja tekijöitä alettiin julkisesti lytätä sidonnaisuuksista, jotka meillä ilmoitettiin avoimesti jo silloin. Ei ymmärretty, että kukaan ei ole asiantuntija, jos häntä ei pyydetä esittelemään asiaansa eri tahoille. Luennointipalkkio lääkeyhtiöltä on eri asia kuin olla taloudellisesti riippuvainen jostain. Se oli hyvin kuormittava kokemus.”
Haasteineen kaikkineen Ketola nautti ajastaan Käyvän hoidon päätoimittajana. Erityisesti häneen teki vaikutuksen suositustyössä mukana olevien ihmisten valmius tehdä vaativaa työtä korvauksetta.
”Kokonaisuus on sellainen, että yksin et voi onnistua. Minulla oli loistava tiimi. Myös vapaaehtoistyön määrä oli käsittämättömän suuri. Rakkaus tieteen käyttöönottoon pitää olla iso, kun sellaisella antaumuksella tehdään hommaa.”
Ikimuistoinen kokemus hänen päätoimittajan urallaan oli Suomessa järjestetty Guidelines International Newtworkin eli GIN:n kokous, johon osallistui 350 vierasta ympäri maailmaa. Suosituksista hänen mieleensä on jäänyt erityisesti liikunnan Käypä hoito -suositus. Jo silloin kirjoitettiin, että liikunta motivoituneella vastaa yhtä verenpainelääkettä.
Tekoälystä ja kandeista vetoapua näytönastekatsauksiin?
Ketola jätti päätoimittajan tehtävän työskenneltyään siinä seitsemän vuotta. Silloin suositukset kattoivat ison osan medisiinasta ja niiden merkitys terveydenhuollossa oli vahvistunut. Rahoituskin oli toistaiseksi saatu järjestymään.
Työ jatkui menestyksekkäästi seuraavan päätoimittajan Jorma Komulaisen johdolla. Kuluvana vuonna juhlitaan jo 30-vuotiasta Käypää hoitoa.
Mitä ajatuksia Ketolalla on Käyvän hoidon tulevaisuudesta?
”Toivon, että yhteiskunnan varoja käytetään jatkossakin suositusten laatimiseen. Kaikkien on kuitenkin kyettävä uudistumaan ja tekemään asioita tuottavammin.”
Ikuinen kehittäjä pohtii, voisivatko lääketieteen kandit tehdä näytönastekatsauksia osittain professorien ohjauksessa. Hänen mielestään myös tekoälyn hyödyntämistä esimerkiksi näytönastekatsauksen raakaversion tuottamisessa kannattaisi ainakin kokeilla.
Käypää hoitoa on osattava käyttää
Ketola iloitsee siitä, että Käypä hoito -suositukset nähdään nykyään sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeinä työkaluina. Hän korostaa suositusten ohjaavaa luonnetta, joka vaatii lääkäriltä aina myös yksilöllistä arviointia suosituksen soveltamisessa.
”Suosituksesta löytyy perustieto, joka helpottaa työtä ja tuo lääkäreille ja muille sote-ammattilaisille legitimiteettiä tehdä niitä asioita, jotka ovat vaikuttavia. Jos valtaosa menee suosituksen mukaisesti, tehdään enemmän vaikuttavia asioita kuin ei-vaikuttavia. Järjenkäyttö on kuitenkin aina sallittu, suositus ei ole lakisääteinen normi eikä pakko.”
Vaikka hän ei enää päivittäin ole läsnä Käypä hoito -työssä, seuraa hän uusien suositusten valmistumista ja tietenkin hyödyntää niitä omassa työssään.
”Olen todella ylpeä siitä, että meillä Suomessa on Käypä hoito -suosituksia, tiivistettyä tutkimustietoa ammattilaisille. Toivon, että sitä osataan käyttää hyvin, Ketola summaa lopuksi.”
Teksti: Outi Romero
Kuva: Annika Rauhala
Käypä hoito -suositukset täyttävät 30 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kaikkien entisten, nykyisen ja kesällä aloittavan uuden päätoimittajan haastattelut. Artikkeli on juttusarjan kolmas osa. Lue myös ensimmäinen ja toinen osa.