Hoitosuosituksen kohdennettu päivitys sisältää muun muassa suosituksen diagnoosinumeroiden käytöstä autismikirjon häiriössä. Myös puheterapian sisältöosuutta on tarkennettu.
Suomessa käytetään kansainvälisen ICD-diagnoosiluokitusjärjestelmän ICD-10-luokitusversiota. Lähivuosina diagnostiikka muuttuu siirryttäessä uuteen ICD-11-luokitukseen.
”Suomessa on jo siirrytty määrittelemään autismikirjon häiriötä uudempaa diagnoosikriteeristöä mukaillen”, kertoo suositustyöryhmän puheenjohtaja ja osastonylilääkäri, LT, Hanna Raaska HUSista.
ICD-11-luokituksessa on vain yksi autismikirjon häiriötä kuvaava diagnoosikoodi, jonka sisälle määritetään muun muassa älyllinen kehitystaso ja kielenkäytön taso.
”Uuden luokituksen käyttöönottoa odotellessa Käypä hoito -työryhmä suosittaa yhtenäistämään diagnoosinumeroiden käytön ja ennakoimaan tulevat muutokset”, Raaska toteaa.
Käypä hoito -työryhmä suosittaa käyttämään autismikirjon häiriön diagnoosissa ensisijaisesti ICD-10-diagnoosinumeroita:
- F84.0 Lapsuusiän autismi ja
- F84.8 Autismikirjon häiriö.
Jos autismikirjon häiriön lisäksi todetaan muita mahdollisia häiriöitä, kuten älyllinen kehitysvammaisuus, monimuotoinen kehityshäiriö, kielellisiä vaikeuksia tai psykiatrisia samanaikaishäiriöitä, työryhmä suosittaa niiden merkitsemistä omilla diagnoosinumeroilla.
Autismikirjon häiriön kuntoutuksessa puheterapiakuntoutus on tärkeää. Hoitosuosituksessa puheterapian sisältöosuutta on tarkennettu. Puheterapia on ensisijaista varhaiskuntoutusta lapsilla, joiden sosiaalinen kommunikaatio sekä puheen ja kielen kehitys ovat viivästyneet tai joiden kuntoutustarve liittyy kommunikaation erityispiirteisiin.
Kuntoutuksessa voidaan käyttää erilaisia malleja, joista puheterapeutti valitsee parhaiten soveltuvat keinot yhdessä kuntoutujan ja tämän läheisten kanssa. Hanna Raaskan mukaan myös lapsen lähihenkilöiden ohjaus ja tarvittava kommunikaatioympäristön muokkaus kuuluvat keskeisesti autismikirjon häiriön puheterapiakuntoutukseen.