LinkedIn syöttää sitkeästi erästä seniorimainosta, siitä ei mitenkään pääse eroon. Että minäkö seniori? Niinhän se tietty on, mutta toistaiseksi toiminta- ja itsemääräämiskyky ja elämänuteliaisuus ovat varsin kohdillaan. Suunnitelmissa on Interrail numero kaksi – ehkä keväällä 2025 – kunhan kuluva vuosi on valmis. Edellinen reissu Italiaan läpi keskisen Euroopan jätti aukkoja: halun tehdä vielä ainakin yksi reissu, ja esimerkiksi Wiesbadenissa viivyttiin liian lyhyesti.
Samaan aikaan tiedostan kyllä, että päätöksiä ja päättymistä on tiedossa. Mitä jatkaa, mistä luopuu, mitä haluaa peräti vielä aloittaa, ja mihin toivoisi tulevansa pyydetyksi mukaan… kysymysten ja pohdintojen lista on pitkä, liian pitkä.
Jotenkin se putkahtaa aina esiin aamuyön tunteina, vaikka hyvin nukunkin. Kaikesta ei tietenkään päätä itse, vaan muut päättävät, mikä jatkuu. Ja pyydetäänkö mukaan, kannattaako vielä jonkun mielestä hyödyntää kertynyttä kokemustani?
Eläkkeellä töissä ja elämää
Moni kollega jatkaa työntekoa. 65 vuotta ei ole ikä eikä mikään, kuntoa riittää monella. Olemme huolissamme, kun nuoriso on taas pilalla – niinhän mekin olimme aikanaan – ja haluaa elää elämälle, eikä pelkästään työnteolle. Siis on oikeasti oikeilla jäljillä.
Aloin kuitenkin pohtia, että kuinkahan suuren osan pahana pidetystä osa-aikatyöstä 65+ kollegat kompensoivat, tietysti tekemällä osa-aikatyötä? Arvelin, että tämä on vaivatonta selvittää, mutta ei suinkaan. Tilastoja ei ole helposti saatavana, joten pohdiskelen oman kokemukseni perusteella.
Melko moni 65 vuotta täyttänyt jatkaa työntekoa ilman vähäisintäkään hidastusta. Seuraavan vuosikymmenen alkaessa ehkä sillä tavalla hidastaen, että luovutaan työsuhteesta, kun on monesti pakkokin. Eläkkeellä voi tehdä mitä haluaa, sanovat, niitä itseä kiinnostavia asioita – tutkimusta, töitä osa-aikaisesti, vastaanottoa parina päivänä viikossa. Ja samalla tai pelkästään paneutua jälkikasvun auttamiseen – kärkenä lastenhoito, päätellen kaikista jaossa päivittäin olevista superhienoista valokuvista leikkimässä, juoksemassa, lätäköissä ja lumessa. Kasvot peitossa, tietty.
Tuore kirjoitus kuusikymppisten kunnosta ja kykeneväisyydestä työntekoon pisti siis miettimään tätäkin: jos 60-vuotias vaihtaa työpaikkaa, on vielä 10 vuotta hyvää työikää tiedossa. Kokemusta jaossa, konkari jaksaa, hiljaista tietoa ja niin edelleen. Mutta toisaalta kyllä tiedetään, että ikääntyviin ja erityisesti naisiin kohdistuu ennakkoluuloja. Ilahduttavaa on oman ammattiliiton ennakkoluulottomuus tuoreissa rekrytoinneissa: ei ikäsyrjinnälle!
Ne lopun ajatukset
Samalla kun on selvää, että ikä on vain numero, on se sitä vain jossain määrin. Pääosa elämästä on eletty, on aika ajatella elämän lisäksi myös sen päättymistä. Tehdä testamentti. Keskustella läheistensä kanssa omista lopunajan toiveista.
On muuten vaikeampi käynnistää keskustelu lastensa kuin vanhempiensa kanssa siitä, mitä toivon viimeisiltä ajoiltani. Tässä voi auttaa elokuva Viimeinen loma (The Leisure Seeker, 2017), pääosissa supertähdet Helen Mirren ja Donald Sutherland. Ja sitten on tämä työkalu, jonka avulla voi selvitellä omia ajatuksiansa, yksin ja yhdessä läheisten kanssa.
Vastaa