Suositus sisältää päivitettyä tietoa aikuisten ja lasten migreenin esiintyvyydestä ja luokittelusta, diagnostiikasta, hoidon porrastuksesta sekä kohtaus- ja estohoidoista.
Migreeni on kohtauksellinen neurovaskulaarinen sairaus, jota esiintyy noin 15 prosentilla väestöstä. Migreeniä esiintyy jo lapsilla, mutta erityisen yleistä se on työikäisillä.
Migreeni jaetaan kahteen päämuotoon: auralliseen migreeniin, jossa särkyä edeltää tyypillisesti näköoireita, tuntohäiriöitä tai puheen tuotannon ongelmia sekä aurattomaan migreeniin, jossa särky alkaa suoraan ilman auraoireita.
Migreeni määritellään krooniseksi, kun potilaalla esiintyy vähintään 15 päänsärkypäivää kuukaudessa, ja päänsärky täyttää migreenin kriteerit ainakin kahdeksana päivänä kuukaudessa.
Suositus korostaa oikean diagnoosin ja luottamuksellisen hoitosuhteen tärkeyttä migreenin hoidon perustana. Migreenin kohtaushoidon tavoitteena on kivun lievittyminen tai loppuminen kahden tunnin kuluessa lääkkeen otosta sekä 24 tunnin hoitovaste.
Suosituksessa kuvataan pitkittyneen migreenikohtauksen lääkehoidon periaatteet
Lievät ja kohtalaisen voimakkaat migreenikohtaukset voidaan usein hoitaa tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla – tarvittaessa yhdistettynä pahoinvointilääkkeeseen. Kohtauslääke suositellaan otettavaksi jo lievässä kipuvaiheessa ja riittävän suurella annoksella.
Vaikean ja invalidisoivan migreenikohtauksen ensisijaiseksi lääkehoidoksi suositellaan triptaaneja. Lasten migreenikohtausten hoidossa parasetamoli tai ibuprofeeni ovat suositeltavimmat lääkkeet. Myös sumatriptaaninenäsuihketta voi käyttää.
Päivitetyssä suosituksessa kuvataan myös pitkittyneen migreenikohtauksen lääkehoidon periaatteet.
Migreenin estohoidossa hyvänä hoitovasteena pidetään sitä, että migreenipäivät puolittuvat. Estohoidossa käytetään perinteisten beetasalpaajien, angiotensiinireseptorin salpaajien, masennuslääkkeiden, epilepsialääkkeiden ja onabotuliinitoksiini A:n lisäksi nyt myös uutena lääkeaineryhmänä kalsitoniini-geeniin liittyvän peptidin (CGRP) toimintaa salpaavia lääkeaineita. Näitä ovat CGRP:n ja CGRP-reseptorin monoklonaaliset vasta-aineet sekä pienimolekulaariset, suun kautta otettavat CGRP-estäjät eli gepantit.
CGRP-reittiä salpaavat lääkeaineet ovat Kelan rajoitetun peruskorvattavuuden piirissä. Lääkekorvattavuus edellyttää neurologin kirjoittamaa lääkärinlausunto B:tä.