Viisivuotinen vaellukseni Duodecim-lehden päätoimittajana on maalissa. Kauteni aikana tekninen toimitus on paketoinut yhteensä 12 458 sivua 120:een paperi- ja verkkolehden numeroon.
Duodecim-lehden sisällön varmistajana on lääketieteellinen toimitus, joka kokoontuu heinäkuut poislukien joka toinen torstai. Nämä kokoukset ovat päätoimittajan työn parhaimpia hetkiä: viisaat lääkäritoimittajat ideoivat uusia kirjoitusaiheita ja ruotivat käsikirjoituksia. Ja keskustelevat Saabeista ja elämästä.
Tieteelliseen julkaisemiseen liittyviä teemoja olemme pohtineet lääketieteellisen toimituksen vuotuisissa seminaareissa. Niitä on järjestetty eksoottisissa kohteissa, kuten Seinäjoella ja Joensuussa. Näiden maakuntamatkojen yhteydessä meillä on ollut tilaisuus ystävystyä ja harrastaa mielekästä oheistoimintaa, esimerkiksi painia ja hiihtoa.
Päätoimittajan työ on useimmiten vallan mukavaa. On jännittävää saada ensimmäisenä lukea uusia käsikirjoituksia. Olen päässyt ihmettelemään ja ihailemaan lääketieteen edistymistä laajalti yli oman kliinisen farmakologian erikoisalani.
Vaikka lehti syntyy monen asiantuntijan ponnistelujen tuloksena, saa päätoimittaja useimmiten ottaa vastaan kiittävän palautteen. Toki myös kritiikin, jonka ydin on tämä: julkaisemme sellaista mitä ei pitäisi julkaista emmekä julkaise sellaista, mitä pitäisi julkaista. Ja jos julkaisemme, on kirjoittajat valittu väärin.
Toisinaan lehti on kuulunut aamuun ja iltaan, ollut aamukaste, iltarusko ja laulu yölintusen. Kaikista tilanteista on kuitenkin selvitty, toimituspäällikkö päätoimittajan luottopakkina ja muu joukkue jämerästi omilla pelipaikoillaan.
Koska lehden numeroita ilmestyy kahden viikon välein, viimeistellään teknisessä toimituksessa samanaikaisesti kolmea eri vaiheessa olevaa numeroa. On hämmästyttävää, kuinka paljon saimme aikaan kohtuullisen pienellä kokoonpanolla. Lehti ilmestyi aina ajallaan.
Duodecim-lehden päätoimittajan tärkein tehtävä on viime kädessä vastata lehden lääketieteellisestä sisällöstä. Tässä päätoimittaja nojautuu kirjoittajien, asiantuntijoiden ja lääketieteellisen toimituksen tietämykseen. Olen oppinut uutta tiedejulkaisemisesta, mutta myös paljon muusta, kuten talouden- ja hauskanpidosta.
Olo on haikea ja helpottunut. Lukijoita ja tekijöitä tulee ikävä. Onneksi saan pehmeän laskun, sillä jatkan toistaiseksi Duodecim-lehden taittovedoksen tarkistamista. Toisaalta on mukavaa päästä takaisin itselleni rakkaimman lajin eli lääkealan pariin Kustannus Oy Duodecimiin. Kiitos kaikille, onnea matkaan uudelle päätoimittajalle ja hyvää jatkoa ihan jokaiselle!
Vastaa