Päivitetyn suosituksen mukaan rannemurtuman hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on kivuttomuus ja mahdollisimman hyvin arjessa toimiva käsi. Suurin osa värttinäluun alaosan murtumista hoidetaan kipsauksella. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa.
Värttinäluun alaosan murtuma on yleisin yläraajamurtuma, joka tavallisimmin syntyy, kun potilas kaatuu ojennetun yläraajan varaan. Murtuman ensisijainen hoitopaikka on perus- tai työterveyshuollossa.
Rannemurtuman diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja natiiviröntgenkuvaukseen. Hoidon tavoitteena on ranteen kivuttomuus ja toimintakyvyn palauttaminen. Hoito toteutetaan useimmiten kipsaamalla. Dislokoituneet eli huonoasentoiset murtumat vaativat sen asettamista sulkeisesti paikalleen paikallispuudutuksessa.
Päivitetyn suosituksen mukaan kipsihoito tulisi toteuttaa funktioasentoisella kipsilastalla. Kipsausta, jossa ranne kipsataan voimakkaaseen koukistukseen, sisäkiertoon ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle, ei suositella.
Kirurgista hoitoa voidaan harkita etenkin työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon, asento pettää 10–14 vuorokauden seurantakuvissa tai joilla murtuman ominaisuudet tai liitännäisvammat ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.
Yli 65–70-vuotiaiden potilaiden kirurgisesta hoidosta ei todennäköisesti ole hyötyä, mutta sitä voidaan harkita aktiivisilla ikääntyvillä. Hoitolinja valitaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Murtuman jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on mahdollisimman hyvin arjessa toimiva käsi. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa. Jos kipu ja jäykkyys pitkittyvät, harkitaan lähetettä erikoissairaanhoitoon.
Tutustu päivitettyyn Värttinäluun alaosan murtuman (rannemurtuman) Käypä hoito -suositukseen »