Mitä saadaan, kun laitetaan samaan tilaan kymmeniä hauskoja ja positiivisella asenteella varustettuja lääkäreitä kolmen päivän ajaksi keskustelemaan lääkärikoulutuksesta, saunomaan, kuuntelemaan kouluttamisen huippuja, tekemään sketsejä, syömään hyvin ja ulkoilemaan yhdessä? Saadaan vuoden vähiten ryppyotsainen koulutus ja aivot, jotka ovat pakahtua uusista ideoista ja näkökulmista. Tämän kokonaisuuden nimi on Lääkärikouluttajien kesäkoulu.
Onhan siinä jotain vertauskuvallista. Ensimmäisen koulutuspäivän ohjelmaan kuuluu vierailu Hvitträskiin, ja joukko kouluttajalääkäreitä päättää lähteä jalkaisin bussikuljetuksen sijaan. Mehän tunnemme reitin. Pian harhailemme jossain radanvarren pusikossa miettien, mitä tauteja punkit taas levittivätkään. Tätähän se töissäkin usein on meille kouluttajalääkäreille. Ajattelemme osaavamme ohjata porukkaa, mutta pian löydämme itsemme jostain ryteiköstä. Siispä kouluun!
Perustylsät odotukset vaihtuivat Ted Talk -tasoon
Duodecim on jo vuosia järjestänyt kesäkouluja kouluttajalääkäreille, mutta itse osallistuin nyt ensimmäistä kertaa työkaverin houkuttelemana. Lappeenrannasta Majvikiin ajellessa pohdin, kuinkahan sosiaalista koulutuksessa mahtaa olla. Kevät oli työrintamalla koko lailla raskas, ja mielessäni kaipailin pikemminkin hiljaisen salolammen rantaan kuin ihmisjoukkoon. Olin saanut matkaseurakseni Lappeenrannasta geriatrikollega Karoliinan, ja matkalla hän valoi uskoa, että tämä koulutus on takuulla hyvä juttu. Ehkäpä sitten niin. Jospa siellä olisi sellaista perustylsää, niin voisi välillä vaipua ajatuksiinsa, kuten koulutuksissa yleensä käy.
Ja voi pojat! Kesäkoulu oli tiukkaa tykitystä alusta loppuun, eikä olisi edes käynyt mielessä unohtua haaveilemaan kesken luentojen. Kun ammattikouluttajat pitävät esitystä, he eivät toki tyydy passiiviseen luennointiin, vaan esitykset oli rakennettu täyteen koukkuja ja interaktiivisuutta. Se oli kuin Ted Talkin seuraamista livenä monta päivää putkeen, joskin kesäkoulussa yleisöllä oli aktiivisempi rooli. Ryhmätehtäviä oli paljon, ja osallistujien erikoisaloja oli huomioitu siten, että esimerkiksi operatiivisesti orientoituneet saivat tehdä ryhmätehtävää yhdessä.
Aikuinen oppija itsereflektion äärellä
En vieläkään tiedä, olenko samaa mieltä kaikkien luennoijien kanssa. Erityisesti andragogiikka, aikuisoppiminen, herätti minussa ja muissakin monenlaisia ajatuksia. Aiheesta luennoi meille kasvatustieteen tohtori Anita Malinen. Andragogiikan perusajatus on, että aikuinen oppija ei hyödy ylhäältä alas kaadetusta opista. Pikemminkin oppijan pitäisi itse määritellä oppimistavoitteita ja keinoja. Erinomainen luento ja luennoija pitivät otteessaan, mutta väistämättä heräsi ajatus siitä, miten erikoistuva lääkäri voi itse määritellä oppimistavoitteet, kun ne on jo määritelty valtakunnallisesti. Ja tietysti tätä seuraa välitön kämmenen lyönti otsaan. Eihän minun aikuisena oppijana tarvitse uskoa kaikkea kerrottua vaan määritellä itse, mitä tästä opin. Näinhän minulle juuri kerrottiin.
Mitä muuta jää mieleen? Lukuisat uudet tuttavuudet, pop up -karaoke aulabaarissa, sketsien rekvisiittahatut, keskustelut saunan terassilla… Erikoistuvien lääkärien ohjaaminen edellyttää tietoa, sydäntä ja huumoria. Näitä kaikkia meihin annosteltiin kolmen päivän ajan, ja vuoden verran menee varmaan tätä annosta sulatellessa. Ja sittenhän onkin taas jo kesä ja koulu.
Vastaa