Vaikka lääketieteen menestystarinat ovat tuttuja kaikille, niitä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Vakavien sairauksien hoito ottaa harppauksia eteenpäin vain tieteelliseen näyttöön perustuen.
Viime vuoden lopulla julkaistun Tiedebarometrin mukaan tutkimuksen arvostus on kriisiaikoina vain lisääntynyt kansalaisten keskuudessa. Tiede kiinnostaa kansalaisia, ja sen kykyyn ratkoa ongelmia luotetaan.
On selvää, että Suomi tarvitsee jatkossakin korkealaatuista omaa lääketieteeseen ja terveydenhuoltoon kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Emme voi nojata pelkästään maailmalla tehtyyn tutkimukseen, meillä kun on oma terveydenhuoltojärjestelmämme, yhteiskuntajärjestyksemme ja tautitaakkamme. Tutkimuksen avulla tuotetaan ja kehitetään palvelujärjestelmän tarvitsemaa erikoisosaamista, kehitetään hoitoja tehokkaammiksi ja parannetaan terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta.
Ei ole aivan pieni asia sekään, että tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla voidaan saavuttaa merkittävää yhteiskunnallista kasvua. Edelläkävijämaat investoivat tulevaisuuteen myös tästä syystä, mutta Suomi on kaukana eurooppalaisten verrokkien takana. Valtiovallan vastuulla olevia edellytyksiä on kahdenlaisia: tulee olla riittävästi rahaa ja toisaalta tutkimustoimintaa tukevia rakenteita.
Tutkimuksen saama rahoitus on niukentunut jo pitkään
Ensimmäinen ongelma onkin raha. Tutkimustoiminnan saama valtion rahoitus on niukentunut jo pitkään. Budjettipanostukset lääketieteen tutkimukseen eivät ole kasvaneet edes samaan tahtiin kuin muiden tieteenalojen, ja kliinisen tutkimuksen edellytykset näyttävät vielä huonommilta kuin perustutkimuksen. Valtion tutkimusrahoitus, joka on tärkeä tutkimuksen mahdollistaja yliopistosairaalatasolla, on supistunut kolmasosaan parissa kymmenessä vuodessa. Näistä luvuista saa selkeän kuvan vuonna 2022 julkaistusta Lääketieteen tutkimusrahoitus -selvityksestä.
Toiseksi viimeaikaiset lainsäädäntöuudistukset ovat huonontaneet tutkimuksen tekemisen edellytyksiä. Toisiolain tavoitteena oli mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa tallennettujen henkilötietojen tehokas ja tietoturvallinen käsittely sekä yhdistäminen muihin rekistereihin. Laki on kuitenkin hankaloittanut tutkimuksen tekemistä monilla tavoilla. Tuoreessa artikkelissa esitetään epäilys, että toisiolain soveltaminen heikentää Suomen kilpailukykyä, sillä se nostaa tutkimustoiminnan kustannuksia ja hidastaa tai estää aiottuja tutkimushankkeita.
On aika saada tutkijataustainen tiedeministeri
Mitä seuraavan hallituksen tulisi ottaa huomioon, että Suomi varmistaa pitkäjänteisesti oman, laadukkaan lääketieteen tutkimuksen? Strategian tulisi kantaa pidemmälle kuin vain yhden hallituskauden yli. Edellisen hallituksen kauden lopuksi saatiin aikaan laki, joka velvoittaa Suomen tutkimus- ja kehityspanostukset neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Tällä tiellä tulee jatkaa.
On selvää, että hyvinvointialueiden kannattaa satsata tutkimukseen, jotta palvelut voidaan tuottaa tehokkaasti. Valtion tutkimusrahoitusta on lisättävä pitkäjänteisesti ja reippaasti, ja hyvinvointialueille on lisäksi osoitettava enemmän korvamerkittyä tutkimus-, opetus- ja innovaatiotoimintaan tarkoitettua rahaa. Eduskunnan kannattaa perustaa tutkimuslainsäädäntöneuvosto valvomaan sitä, että eri lainsäädännöistä tulevat ohjeet ja säädökset eivät estä vaan edistävät tutkimuksen tekemistä.
Suomeen on myös vihdoin aika saada tutkijataustainen tiedeministeri, joka vastaa kansallisen tiedestrategian laatimisesta. Sen tavoitteena on nostaa Suomi maailman tieteen kärkeen, vahvistaa yhteyksiä yritysmaailmaan ja yhteiskuntaan, luoda kykyjen kehittymiselle tukeva perusta ja turvata yliopistojen asema sivistyksen vaalijoina.
Vastaa