Ystävänpäiväkortteja kirjoittaessani sekä viestejä sanoittaessani tulen miettineeksi ihmisiä verkostoissani. Ihmisiä hallintomuutoksen myllerryksessä, hyvää tarkoittavia, hyvää tekeviä ihmisiä.
Ystävänpäivä on Atlantin takaa saapuvaa kaupallisuutta ja hömppää, vääristeltyä todellisuutta, ystävänpäivä rakastetunpäivän sijaan. Valentinus oli kai enemmän rakkautta ja parisuhteen hullaantumisalkua, kukkia ja sydämiä ja mitä kaikkea? Varmasti kaupallisin perustein ystävänpäivä on laajennettu koskemaan ystäviä.
Kaikesta amerikkalaisuudesta piittaamatta – tai ehkä sen vuoksikin, aikanaan vaihto-oppilasvuoden Floridassa viettäneenä – tapaan pysähtyä miettimään ihmisiä verkostossani, hymyillä itsekseni, muistella kohtaamisia, sattumuksia ja yhdessä tehtyä. Harjoitan vuosi vuodelta tietoisemmin kiitollisuutta. Muistan kohtaamisia ja tapaamiani ällistyttäviä, viisaita ja muuten fiksuja tyyppejä. Tunnen haikeutta, kun ei millään saada tavattua, ehditä nähdä. Ajattelen niin, että on minulle ja muille hyväksi kirjoittaa kortteja, lähettää erilaisia ystäväni-viestejä, päivittää terveisiä naamakirjaan, ja yhtä lailla on mainiota, mahtavaa, mukavaa ja kerrassaan ilahduttavaa saada viestejä monia kanavia pitkin.
Nuorena ajattelin, että ystävät löytyvät nuorena ja siinä se. Iän myötä olen huomannut luulleeni väärin. Kyllä ystäviä ja verkostoa kertyy aikuisena, joka vuosi, aina kuhunkin aikaan. Välillä kuluu pitkiä aikoja näkemättä joitakin toiseen aikaan tärkeitä työkaveriystäviä, nuoruudenystäviä tai lapsuudenystäviä, mutta sitten taas jonkin stimuluksen takia nähdään ja jatketaan. Ystäväpiirini on stabiili, mutta muuttuva, elävä verkosto.
Oman verkostoni diversiteettiä olen pohtinut välillä paljonkin. Sitä on liian vähän. Suomalaisia Suomessa asuvia, suomalaisia muualla asuvia, laajemmassa verkostossa monenmaalaisia, eurooppalaisia ennen muita, satunnaisia ei-eurooppalaisia. Paljolti naisihmisiä, aika paljon miesihmisiä – mutta ennen kaikkea mun ihmisiä.
Ihminen ensin – potilasihminen ja työntekijäihminen
Kaikkien aikojen suurin hallinnollinen uudistus Suomessa on lähtenyt toden teolla käyntiin, soteuudistus. Se koskee meitä kaikkia, meitä, jotka haluamme tehdä työtä tämän maan hyväksi. Hyvä määritelmä suomalaisuudelle muuten. Hallinnollisenkin uudistuksen ovat suunnitelleet ihmiset, sitä toimeenpanevat ihmiset ja ihmiset tekevät työtään uudessa hallintohimmelissä, kuka missäkin laatikossa. Hallintohimmelin kaikkien ihmisosien tärkein työn tekemisen tavoite ja olemassaolon tarkoitus on auttaa toisia ihmisiä. Tämä häviää helposti kaiken tiedolla johtamisen, tietojärjestelmien taakan ja ennen kaikkea eurojen ajattelemisen alle.
Terveyspalvelujärjestelmä, kuten myös sosiaalipalvelujärjestelmä, on olemassa vain ihmisiä varten. Ihmisiä, potilaita, potilasasiakkaita, asiakkaita, lapsia, vanhuksia, työikäisiä. Jos ihminen unohtuu, alkaa palvelujärjestelmä muistuttaa vanhan Yes, minister -brittisarjan potilaatonta sairaalaa. Jos johtaja unohtaa ihmisen, ihminen-potilaan, ihminen-työntekijän, tulee hyvinvointialueesta pahoinvointialue.
Hyvää ystävänpäivää! Ajattelen, muistelen ja hymyilen muistaessani ihmisiäni erilaisissa verkostoissani. Kokeilkaa, se tuottaa iloa ja uskoakseni myös hyvinvointia.
Vastaa