Katse verkostoihin – parempien tulevaisuuksien tähden

Samanlaisten ihmisten verkostoissa tehdään samanlaisia päätöksiä. Parempien tulevaisuuksien tähden verkostoissa pitää olla monenlaisia ihmisiä monenlaisin taustoin.

Vuoden vaihduttua on taas helppo olla kiitollinen siitä, että saa jatkaa Lääkäriseura Duodecimin puheenjohtajana. Kun puheenjohtaja valitaan joka vuosi, on aina mahdollista, että luottamus loppuu tai että halutaan vaihtaa suuntaa taikka muuten vaan ihmistä. Että suuresti kiitollisena.

Keiden verkostoon kuulun? Mistä verkostoista löytyvät valittavat henkilöt? Keiden kanssa istuu iltaa, puhuu asioista, parantaa maailmaa tai muuten vaan jakaa ajatuksia? Keitä kuuluu Sinun verkostoosi: nimeä kymmenen tai parikymmentä henkilöä, joita pyytäisit mukaan? Entä jos Sinulta pyydetään suosituksia henkilöiksi, tekijöiksi, mukaan tulijoiksi? Keitä ja minkälaisia henkilöitä on lähipiirissäsi tai vähän laajemmassa piirissäsi? Epäilen, että meillä kaikilla on verkostovinoumia piireissämme.

Omia verkostojani miettiessä olen tunnistanut vinoumia ainakin ammattiryhmän, sukupuolen ja asumispaikkakunnan mukaan. Osa ”ihmisistäni” on tuttuja vuosien ja vuosien takaa. Ilahduttavasti vielä tälläkin iällä tutustuu myös ihan uusiin ja jopa nuoriinkin ihmisiin.

Yksi tapa tarkastella verkostojaan on kaivaa esiin puhelin, se älypuhelin, joka on niin paljon kaikkea muutakin. Muistin tuki. Osa yhteystiedoista puhelimessani on vaikeasti tunnistettavia, ja siksi kirjaan nykyisin jotain siitä kontekstista, missä tapasimme. Vuosien saatossa yhteyksien määrä kasvaa kasvamistaan ja käytän tuota yhteystietojen arkistoa selatessani muistiani, kun pitää hoksata sopiva ihminen tehtävään tai edustamaan. Onneksi kaikki ei ole vain omien yhteystietojeni varassa!

Kollega on ensisijaisesti kollega

Yhdessä keskustelussa tuli esiin kollegoiden keskinen verkostovinouma, pahimmillaan sitä on pakko nimittää rasismiksi. Ensisijaisesti pitäisi pitää kollegoita kollegoina, lääkäri on lääkärille kollega. Mutta hämmentävästi kollegaa pidetäänkin ensisijaisesti naisena eikä lääkärinä, ensisijaisesti ihonvärinsä tai lähtömaansa mukaisena ihmisenä eikä kollegana, ensisijaisesti yksityisen palvelujärjestelmän tekijänä eikä kollegana. Sama toistuu muissakin yhteyksissä: ensisijaisesti naisena eikä professorina. Inhimillistä, perin inhimillistä. Ymmärrettävää, mutta varsinkaan rasismi ei ole koskaan hyväksyttävää.

On selvää, että vinoumat pitää tunnistaa ja sen jälkeen niille pitää edes yrittää tehdä jotain. Naiiviako? Varmasti. Idealismia parhaimmillaan.

Viime vuoden viimeisessä blogikirjoituksessani toivoin tälle vuodelle arkea. Sitä toivon edelleen – mutta vielä vahvemmin toivon sittenkin idealismia ja voimaa tarttua ennakkoluuloihimme ja verkostojemme vinoumiin. Ihan itsekkäästikin: samanlaisten ihmisten samanlaisissa verkostoissa tehdään samanlaisia päätöksiä. Parempien tulevaisuuksien tähden verkostoissa pitää olla monenlaisia ihmisiä monenlaisin taustoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *