Elämässä kaikki ei ole eikä kaiken pidäkään olla vain huippua ja fantastista. Siksi toivon, että arki jatkuu ensi vuonnakin arkena.
Kun vuosi vaihtuu, siirtyy iso osa kollegoista uuden ja vielä aika hähmäisenkin työnantajan palvelukseen. Sote on jo valmiiksi myllerryksessä, kun päivystykset ruuhkautuvat ennätyksellisesti. Syistä tietysti kiistellään, mutta on selvää, että juurisyitä ovat vanhusten määrän kasvu ja heidän elämäänsä tukevien palveluiden määrätietoinen ja tutkittuun tietoon perustumaton heikentäminen. Väestön harmaantumisen ei pitäisi tulla yhtään kenellekään yllätyksenä, sillä se on ollut tiedossa vuosikymmeniä.
Kiireellistä hoitoa puolestaan saa kyllä etänä, jos se riittää, mutta huonosti läsnänä. Niinpä ne keskitetyt päivystyspisteet toisaalta saavat ihan kaikenlaista ei-päivystyksellistä hoitaakseen, ja toisaalta jatkopaikoista on selvästi pula. Koska pitkäaikaishoiva ja varsinkin laitos ovat nykyisin kirosanoja.
Päädyin miettimään ääriä ja sanoja. Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun luin, että taas yksi kansalaisryhmä uupuu. Uupuvia ovat koululaiset, nuoret, varsinkin nuoret naiset, ja kaikki työntekijät varhaiskasvatuksesta alakoulun opettajiin, yläkoulun opettajiin ja sosiaalihuoltoon. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikkiaan ollaan niin uupuneita, että alanvaihtajia on kuulemma suurin määrin.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan alanvaihtajia oli syksymmällä ehkä kymmenen prosenttia, opetusalan lukuja en ole nähnyt, mutta veikkaan, ettei sielläkään osuus ole niin suuri kuin pelotellaan. Mutta kaikki on siis uuvuttavaa, vielä uuvuttavampaa ja lisäksi kriisissä. Kriisi voisi olla jopa vuoden 2022 sana, sillä niin monen yhteiskunnan palvelun on todettu olevan kriisissä. Sama sana kelpaa erinäisiin globaaleihin kriisipesäkkeisiin.
Toisessa ääressä sitten kaikki on fantastista, mahtavaa, upeeta, mahtavan upeeta ja superhienoa, jopa ihan huippua. On vaikea edes keksiä sanoja, jotka riittävän huipusti kuvaavat miten huippua nyt onkaan, työyhteisössä, työkaverit, suoritukset.
Jospa arki jatkuisi ensi vuonnakin arkena
Kymmenkunta vuotta sitten esitelmää valmistellessani pyysin alaistyökaveriltani listaa asioista, joista pitäisi puhua, kun aiheena olisivat lasten ja nuorten terveyspalvelut – siis tämän väestöryhmän terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Hän tuotti minulle hyvän listan asioita, arkisia asioita, ja sanoi, etteivät listan sanat kyllä ole mitenkään seksikkäitä, tai ainakaan mediaseksikkäitä. Listaan kuuluivat ainakin riittävä uni, rakkaasti rajat, hyvä ruoka, sopivasti liikuntaa sekä halaaminen. Saattaa olla, että lisäsin nyt tuon halaamisen. Lisään myös kiittämisen ja kannustamisen.
Elämässä kaikki ei ole eikä pidäkään olla vain huippua ja fantastista. Johan siihen vallan väsyy, jos ei saa pääosin elää ihan arkista elämää. Ei niitä huippuja edes huomaa, jos kaikki on muka pelkkää huippua.
Loppuvuoden aion keskittyä olemaan tyytyväinen omaan arkeeni, ja jatkaa samaa uuden vuoden tullen. Toivon, että soteammattilaisten arki ei vallan kaadu vuodenvaihteen ei-niin-arkisen, mutta ei-niin-huipun hallinnollisen muutoksen tullen. Toivon, että arki jatkuu ensi vuonnakin arkena. Toivon myös, että aiheettomasta äärisanoitusten käytöstä luovutaan. Media voisi näyttää tässä esimerkkiä.
Toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa ja entistä parempaa uutta vuotta!
Juuri näin. Ja sitten että elämältä odotetaan sen olevan hauskaa. On monia muita laatusanoja joita voisi odottaa. Haluaisin että elämä olisi antoisaa, tasapainoista, mielenkiintoista, sosiaalista, yllätyksellisestä, auttavaista, rakastavaista, intohimoista, syvällistä, innovatiivista, opettavaista, auvoisaa. Johan se olisi perin tylsää jos kaikki olisi vain hauskaa!