Seksuaalihäiriöt ovat herkkiä ja intiimejä ongelmia, mutta aika tavallisia. Haluttomuushäiriöstä kärsii joka kymmenes nainen, toiseksi yleisin on orgasmihäiriö.
Naisen seksuaalihäiriöitä ovat seksuaalinen vähähaluisuus-, kiihottumis- ja orgasmihäiriöt sekä seksuaalinen kipu. Taustalla voi olla biologisia tekijöitä (esim. sairaudet ja niiden lääkitykset), psykososiaalisia syitä ja näiden yhdistelmiä. Varmista, ettei taustalla ole seksuaalista tai muuta väkivaltaa.
Normaali seksuaalireaktiosarja edellyttää kehon ja mielen yhteyttä. Stressi, ahdistus, masennus ja esim. lapsiperhearki tai parisuhteeseen liittyvät tekijät voivat häiritä sitä.
Diagnoosi perustuu seksuaalianamneesiin. Selvitä ainakin
- potilaan nykyongelma ja siihen liittyvät huolet ja pelot
- anatomiaan ja oman kehon tuntemukseen liittyvää mahdollista tiedon puutetta
- aiempaa kokemusta seksuaalisesta nautinnosta
- mahdollisen parisuhteen / intiimien ihmissuhteiden tilannetta
- seksuaalisuuteen liittyviä uskomuksia
- sairaudet ja lääkitykset.
Gynekologisella tutkimuksella selvitetään limakalvojen kunto, mahdolliset tulehdukset, genitaalialueen sairaudet (esim. valkojäkälä, kasvaimet, laskeumat) ja lantionpohjan lihasten toiminta.
On luonnollista, että välillä kokee seksuaalista vähähaluisuutta, usein tilanne on ohimenevä. Häiriöksi seksuaalinen haluttomuus luokitellaan silloin, kun siihen liittyy merkittävää subjektiivista haittaa.
Kiihottumishäiriö voidaan jakaa kognitiiviseen kiihottumishäiriöön, jossa nainen ei koe subjektiivisesti kiihottuvansa, genitaaliseen kiihottumishäiriöön, jossa fysiologinen vaste kiihottumiselle ei tapahdu tarkoituksenmukaisesti, tai näiden yhdistelmään. Kiihottuminen voi myös jäädä jatkuvaksi epämiellyttäväksi tunteeksi, johon orgasmi ja laukeaminen eivät auta.
Orgasmihäiriössä nainen ei saavuta orgasmia lainkaan tai sen saavuttamiseen tarvitaan tavallista pidempi aika.
Hoidon perustana on potilaan asettama tavoite. Hoito kohdistuu taustasyyhyn. Varmista perussairauksien hoito ja mahdollisuus vaihtaa haittaavaa lääkitystä. Atrofiset limakalvot hoidetaan. Seksuaalineuvonta tai -terapia auttavat, jos taustalla on ahdistusta, masennusta, parisuhdeongelmia tai aikaisemmin koettua seksuaalista tai muuta väkivaltaa. Itsetyydytys on hyvä tapa tutustua oman kehon anatomiaan ja toimintaan. Apua voi olla mm. esileikistä, klitorisstimulaatiosta, liukuvoiteesta, lantionpohjan lihasharjoitteista, seksin apuvälineistä sekä hellyys- ja mindfulness-harjoituksista.
Tutustu Lääkärin käsikirjan uusiin artikkeleihin:
Naisen seksuaalihäiriöt
Seksuaalinen kipu
Vaginismi
Lähisuhdeväkivalta
Ks. myös päivitetyt artikkelit Yhdyntäkipu ja Vulvodynia.
Terveysportti-palvelu on maksullinen. Kysy lisätietoja organisaatiokäyttöön terveysportti(at)duodecim.fi.