Numerot ja mittaaminen ovat tärkeitä, ja niiden avulla toiminnasta saatu tieto. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että häntä on alkanut heiluttaa koiraa. Häntä on tieto terveydenhuollon toiminnasta.
Lapsi sai aikanaan lahjaksi Zeppelin-nimisen pelin sedältään. Hänestä tuli erittäin hyvä pelaaja. Isänsä sai haasteen lähteä mukaan eikä pärjännyt oikein ollenkaan. Pelin tavoite oli yksinkertainen: tee voittoa. Lapsi noudatti sääntöjä ja rikastui rikastumistaan. Hänen isänsä mietti pelin ihmisiä, työntekijöitä, miltä tuntuisi ja voisiko työväkeänsä noin vain irtisanoa. Ei voinut, eikä rikastunut.
Meno vaikuttaa nykyisin aika usein siltä, että terveydenhuollossakin pelataan zeppeliniä pelkästään numerot ja talous mielessä. Tämä on lyhytnäköistä, sillä ihmiset eli työntekijät tekevät tuloksen niin koulussa kuin terveydenhuollossa. Tulos, tai mieluummin päätehtävä, on uusien sukupolvien kouluttaminen, ja terveydenhuollossa potilaiden tutkiminen ja hoitaminen. Jotta päätehtävä tulevaisuudessakin tulee tehdyksi, tarvitaan tiedettä ja opetusta.
Numerot ja mittaaminen ovat tärkeitä, ja niiden avulla toiminnasta saatu tieto. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että häntä on alkanut heiluttaa koiraa. Häntä on tieto terveydenhuollon toiminnasta. Tiedon keräämiseksi ammattilaisten työajasta yhä suurempi osa allokoituu kirjaamiseen. Jopa niin, että se on tärkeämpää kuin varsinainen päätehtävä, potilasasiakkaiden tutkiminen ja hoitaminen.
Erityisesti tämä on viime aikoina vaivannut pääkaupunkiseudulla, kun potilastietojärjestelmän laajeneva käyttäjäkunta lisäksi kohtaa joka organisaatiossa samat vaikeudet ja ongelmat. Varsinkin lääkäreitä pidetään muutosvastarintaisina (inhokkisanojani) ja pahimmillaan omaa työtänsä ymmärtämättöminä. Kirjaamisesta ja tietojärjestelmien suoranaisesta palvelemisesta vaikuttaa jopa tulleen terveyden tekijöiden päätehtävä.
Toivottavasti ihmiset eivät unohdu lukujen taakse
Tilanne on täysin kestämätön, kun vielä työntekijöiden palkanmaksukin sakkaa. Vaikutelmaksi on jäänyt melko täydellinen välinpitämättömyys työntekijöistä. Kyllä taitaisi zeppelinin pelaaminen sujua, vaikka terveydenhuollossa harva rikastuu.
On mielenkiintoista nähdä, miten vuodenvaihteessa aloittavat hyvinvointialueet ratkaisevat tämän asenneongelman. Toivon hartaasti, että potilas ja ammattilainen, ihminen, ei tykkänään unohdu strategiasta ja lukujen taakse. Että valitut ja valittavat johtajat muistavat joka päivä toimialansa päätehtävän ja miettivät, voisiko vähemmällä toimintatiedolla ja kirjaamisella pärjätä.
P.S. Duodecimin strategian päivittäminen käynnistyy vielä tässä kuussa. Sitä teemme yhdessä, jäsenistö, henkilöstö, hallitus ja valtuuskunta.
Vastaa