Infektiolääkärin koronasaaga – Kun maailma meni sekaisin on ensimmäisiä koronapandemiaa ja sen hoitoa Suomessa monipuolisesti käsitteleviä teoksia. Sen mukaan paljossa on onnistuttu, mutta pelon lietsominen ja ylimitoitetut rajoitukset ajoittaisine täyssulkuineen ovat aiheuttaneet vakavia terveysongelmia ja taloudellisia tappioita. Suomen terveydenhuolto on ollut kovilla, sillä tehohoitokapasiteetti on ollut ennestään alimitoitettu eikä terveydenhuoltoon ole resursoitu riittävästi.
Infektiotautiopin professori emeritus Heikki Peltola ei halua jälkiviisastella, mutta pitää asiallisen kriittistä keskustelua koronatoimista tärkeänä. Vastaisuuden varalle on hyvä hahmottaa kokonaiskuva siitä, mitä tapahtui ja missä nyt olemme. Kustannus Oy Duodecimin julkaisema Infektiolääkärin koronasaaga – Kun maailma meni sekaisin -teoksessa Peltola tuo esiin 72 teesiä, joiden viesti on selvä:
– COVID-19 on aiheuttanut vakavan häiriön koko yhteiskunnalle, mutta koronataudin torjunnassa ja pelottelussa on menty yli äyräiden, Peltola sanoo.
Kirjoittajan mukaan maamme onnistuneen koronahoidon taustalla ovat olleet kuuliainen kansa sekä laaja, vähäväkinen ja harvaan asuttu maa, jossa pandemia keskittyi oleellisesti vain sen yhteen kolkkaan. Hän kiittelee THL:n asiantuntijoita, mutta suomii päättäjiä politikoinnista ja vääränlaisen ilmapiirin lietsomisesta. Asiantuntijoita ei maltettu kuunnella eivätkä päätökset pohjautuneet aina tietoon.
Ylimitoitetuista rajoituksista enemmän haittaa kuin hyötyä
Vaikka epidemia keskittyi Suomessa Uudellemaalle ja erityisesti Suur-Helsingin alueelle, olennaisesti samat rajoitustoimenpiteet ulotettiin kaikkialle Suomeen.
– On ollut tarpeetonta rajoittaa toimintaa alueilla, joilla koronatartuntoja ei juuri esiintynyt. Miksi sulkea kuhmolainen ravintola siksi, että Uudellamaalla on koronatartuntoja? Peltola kysyy.
Vastatoimien parempaan kohdentamiseen olisi muutoinkin ollut syytä kiinnittää huomiota, ja rajoituksia olisi pitänyt soveltaa myös toiminnan luonteen mukaan. Peltolan mielestä esimerkiksi kirjastojen, museoiden ja ruokaravintoloiden sulkemiselle ei ollut perusteita. Hän kritikoi myös rajoitusten ulottamista kaikkiin ikäluokkiin, vaikka riskit kohdentuivat lähinnä iäkkäisiin ihmisiin.
– Lapsiin, nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuneet koulusulut, etäkoulut, yliopistojen etäopetus ja harrastustoiminnan rajoittaminen ovat olleet kohtuuttomia, sillä virus ei ole nuoremmille ikäluokille juurikaan vaarallinen. Suojelutoimenpiteet olisi pitänyt kohdentaa lähinnä iäkkäisiin ja muihin taudin riskiryhmiin ja toteuttaa nekin inhimillisellä tavalla. Vanhusten täysi eristäminen ja vangitseminen huoneisiinsa on ollut julmaa.
Tutkimusten mukaan mielenterveysongelmat, kuten ahdistus, depressio ja itsemurha-ajatukset ovat lisääntyneet pandemian aikana. Monet ravintola-, matkailu-, tapahtuma- ja kulttuurialan työntekijät ja yrittäjät ovat ajautuneet ennen näkemättömään taloudelliseen ahdinkoon. Valtion velkaa on kasvatettu 25 miljardia euroa pitkälti koronapandemiaan vedoten. Toisaalta hyvin organisoidut rokotukset ovat osoittaneet, kuinka hyvin täällä on myös toimittu.
Haavoittuva tehohoitokapasiteetti
Kirjoittaja arvioi, että kahden vuoden aikana suunnilleen kolmannes suomalaista on saanut koronainfektion ja enintään 15 % on kokenut oireisen taudin. Erikoissairaanhoidossa on ollut yli 9 000 koronapotilasta ja 2 300 ihmistä on kuollut niin, että koronatartunta on ollut ainakin osasyy kuolemaan. Vaikka rajoitustoimet ovat jonkin verran pienentäneet lukuja, kokonaiskuvassa COVID-19 ei sittenkään ole tarttunut niin herkästi, kuin monet luulevat – kunnes edeltäjiään paljon herkemmin leviävä omikronmuunnos tuli sekoittamaan pakan. Onneksi sen aiheuttama oireinen tauti on ollut yleensä hyvin lievä.
Julkisuudessa on paljon puhuttu tehohoitoon kohdistuvasta paineesta koronatartuntojen lisääntyessä. Peltola huomauttaa, että syy ei ole koronan. Suomi on vertailukelpoisia maita haavoittuvaisempi vähäisten tehohoitopaikkojensa vuoksi. Suomeen tarvitaan lisää tehostetun hoidon paikkoja ja ennen kaikkea koulutettua henkilökuntaa, oli pandemiaa tai ei. Myös terveydenhuoltoon on resursoitava riittävästi. Suomi käyttää siihen 9,6 % BKT:sta, mikä on vähemmän kuin useimmissa muissa vertailukelpoisissa maissa. COVID-19 on osoittanut, että liian alas ajettu järjestelmä horjuu kriisin tullen.
Kuva: Vilja Harala
Heikki Peltola
Heikki Peltola on Helsingin yliopistossa parikymmentä vuotta toiminut infektiotautiopin professori emeritus. Teesien takana on aikuisikäinen kiinnostus infektioepidemiologiaan, nelikymmenvuotinen kokemus potilaita hoitaneena lääkärinä, erikoistuminen infektiotauteihin, rokotuksiin ja kirurgiaan, kenttätutkimusta Suomesta, Etelä-Amerikasta ja Afrikasta, muutamia satoja julkaisuja (H-indeksi 61) ja neljä oppikirjaa. Stanfordin yliopiston kaikkien alojen 100 000 tutkijan vaikuttavuusanalyysissä sijoitus oli 7754.
Tutustu kirjan verkkokaupassamme:
Infektiolääkärin koronasaaga – Kun maailma meni sekaisin
Heikki Peltola
1. painos 2022, 248 sivua, nidottu
ISBN 978-952-360-364-6
ISBN 978-952-360-379-0 (e-kirja)