Johtaminen on mielenkiintoinen ja vaikea osaamisalue. Jos sanalla johtaminen tekee Google-haun, tulee iso määrä osumia. Terveydenhuollon erinäisistä ongelmista syytetään huonoa johtamista. Vedin kymmenen vuotta lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutukseen kuuluvaa johtamisopintojen kokonaisuutta. Säännönmukaisesti pyysin osallistujia nostamaan käden, jos he olivat kokeneet hyvää johtamista. Säännönmukaisesti melkein kaikki nostivat kätensä. Pyysin osallistujia katsomaan ympärilleen ja pistämään muistiin käsien määrän ja muistamaan julkisuuden ja median perusperiaatteen. Perusperiaatehan on, että hyvin sujuvista asioista ei julkisuudessa huudella, vaan lukijan ja kuulijan huomio kiinnitetään ongelmiin ja pielessä oleviin asioihin. Tällä en suinkaan yritä sanoa, etteikö johtamisessa olisi ongelmia ja etteikö huonoa johtamista esiintyisi terveydenhuollossakin. Tästä myös kävimme hyvää keskustelua, sillä paikalla oli aina niitä, jotka olivat pohtimassa johtajaksi ryhtymistä.
Mallista voi oppia ja niin opimmekin, hyvistä malleista ja myös huonoista. Ääripäiden johtamiskokemuksia tai johtamismalleja tulee helposti mieleen. Tuollainen haluaisin olla – avoin, kuunteleva, kuuleva, positiivinen, valaa uskoa siihen, että tämäkin hoituu – ja taas tuollainen en halua olla. Sellainen, joka tekee päätöksiä käytäväpuheiden perusteella, viimeksi keskustelemassa käyneen toiveiden mukaan, kuulematta asian osapuolia. Joka ei tunnista omia heikkouksiaan tai ihmishaasteitaan.
Erilaisia johtamisen kuvauksia on pilvin pimein. Mistä se, johtaminen, koostuu? Johtamistyylejä voi kuvata sirpaloiden, pieniin osiin jakaen tai suurempina kokonaisuuksina. Hyvä tapa hahmottaa johtamista on miettiä jaolla johtaminen ja hallinto, englanninkieliset sanat leadership ja management ovat ehkä tutut ja selvemmät. Ihmisten johtaminen ja asioiden johtaminen. Nykyisin mennään innolla asiajohtaminen edellä ja sanoitus on muutettu tietojohtamiseksi tai tiedolla johtamiseksi. Kaivataan numeroita, tietoa siitä, montako, kauanko, miten hyvin, paljonko virheitä, montako toimenpidettä ja mitä kaikkea. Pahimmillaan organisaation ylätasolla kuvitellaan, että tietojärjestelmiin näppärästi ja hetkessä napsautellaan vielä tämäkin, tämäkin ja tämäkin tieto. Uusia mittareita, uusia indikaattoreita. Hyvin aikomuksin ja ajatuksin tietenkin, että kun tämäkin potilasturvallisuusindikaattori on käytössä, saadaan potilaiden, potilasasiakkaiden hoitoa paremmaksi. Lisäarvoa tuotetaan kirjaamalla ja mahdollistamalla tietojohtaminen.
Vaan mistä lisäarvo terveydenhuollossa syntyy? Missä se syntyy? Kyllä, lääketieteellistä tietoa välttämättä tarvitaan diagnostiikan ja hoidon perustaksi. Vaikea kysymys kuuluukin, paljonko ja mitä tietoa tarvitaan rekistereistä ja tietojärjestelmistä tiedolla johtamiseen? Mikä olisi kirjaamisen ja potilasasiakkaalle lisäarvoa tuottavan tekemisen oikea suhde? Niin, lisäarvo syntyy viime kädessä kohtaamisissa, ammattilaisen ja potilaan vuorovaikutuksessa, terapiassa, ammattilaisen oikea-aikaisissa, oikein tehdyissä toimenpiteissä. Aivan kuten ennenkin, pitää tehdä oikeita asioita oikein oikeaan aikaan. Johtajan tärkein tehtävä on varmistaa, että näin tapahtuu. Terveydenhuollon johtajan pitää valmentaa ja tukea ammattilaisihmisiä. Toimintatieto on tärkeää, mutta sen kokoamiseen ja kirjaamiseen panostaminen ja pakottaminen on mennyt yli. Ihmisten johtaminen, lähijohtaminen, ei saa jäädä toissijaiseksi.
Kiitos kirjoituksestanne! Tunnen/tunsin n.40 -50 lääkäriä sekä psyk.sairaanhoitajana että 2016 sairaseläköityneenä potilaana.Paljon hienoja persoonia
ja osaajia.Kuitenkin potilaana on niin haavoittuva,että paljon on jäänyt ns.hampaankoloon.Jumiuttaa ja tuottaa nonplacepoa.Hoitotyön johtajilta en kuullut koskaan kiitosta,lääkäreiltä kylläkin.”parhaamme teimme” lohdutus nyt mielessäni.(sorry kielioppi)