Suomalainen Lääkäriseura Duodecim myönsi Nuoren tutkijan palkinnon 33-vuotiaalle professori Joonas Kauppilalle. Poikkeuksellisen lahjakas ja aktiivinen kliinikkotutkija tekee kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävää tutkimustyötä ruokatorvi- ja mahasyöpien, refluksitaudin sekä lihavuuskirurgian saralla. Kauppila on Suomen päätutkija kansainvälisessä CovidSurg Collaborative -tutkimushankkeessa, jossa on tehty tärkeitä havaintoja koronaviruspandemian aikana tehtävien leikkausten riskejä vähentävistä tekijöistä.
Nuori Tutkija -palkinto jaettiin Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin 140. vuosipäivän symposiumissa 19.11.2021.
Kauppila työskentelee Oulun yliopistollisessa sairaalassa gastroenterologiseen kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä. Kesällä 2021 hänet nimitettiin Oulun yliopiston kliinisen epidemiologian osa-aikaiseksi professoriksi ja hänestä tuli yksi Suomen nuorimmista lääketieteen alan professoreista kautta aikojen.
Lääketieteen lisensiaatiksi Kauppila valmistui vuonna 2013. Väitellessään tohtoriksi vuonna 2014 hänellä oli jo 13 muuta vertaisarvioitua, kansainvälisessä tutkimussarjassa julkaistua artikkelia. Vuonna 2015 hänestä tuli syöpäbiologian dosentti 27-vuotiaana, ja hän oli siten nuorimpia lääketieteen alan dosentteja Suomessa. Kauppila työskenteli Kuusamossa terveyskeskuslääkärinä ja päivystysalueen vastuulääkärinä vuosina 2014–2016 ja teki samanaikaisesti vapaa-ajallaan aktiivista tutkimustyötä. Tie vei seuraavaksi Ruotsiin, jossa hän työskenteli post doc -tutkijana ruokatorvisyövän kliinisen epidemiologian parissa Karolinska Institutetissa vuosina 2016–2019. Omaa, ruokatorvi- ja mahasyöpiin, refluksitautiin ja lihavuuskirurgiaan keskittyvää tutkimusryhmää hän on vetänyt vuodesta 2019. Kauppila on julkaissut yli sata vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia.
Tärkeitä havaintoja ruokatorvisyövän ja lihavuuden leikkaushoidosta sekä koronapandemian ajan leikkausten riskejä vähentävistä tekijöistä
Kauppila on kansallisen ruokatorvi- ja mahasyöpäkohortin, FINEGO:n perustaja ja päätutkija ja Suomen päätutkija yhteispohjoismaisissa refluksitauti-, lihavuusleikkaus-, helikobakteeri- sekä ruokatorvi- ja mahasyöpäkohorteissa.
–Yhteistyö ja laajat tutkimusprojektit mahdollistavat isot tutkimusaineistot. Laajoissa hankkeissa syntyy myös tieteellistä debattia, kun esiin tuodaan erilaisia näkökulmia. Kansainvälisillä yhteisprojekteilla on mahdollisuus muuttaa nykyparadigmaa, Kauppila toteaa.
Yhdessä ruotsalaisryhmän kanssa tehdyssä ruokatorvisyövän leikkaushoidon tutkimusprojektissa Kauppila osoitti tähystysleikkauksen parantavan väestötasolla merkittävästi potilaiden eloonjäämismahdollisuuksia verrattuna avoleikkausmenetelmään. Vastaavaa eroa muissa ruoansulatuskanavan syövissä ei ole todettu. Kauppilan havainnot pohjoismaisista aineistoista puoltavat myös lihavuuden leikkaushoidon tärkeyttä, turvallisuutta ja kansanterveydellistä merkitystä: Kauppila osoitti lihavuusleikkauksen pienentävän lihavien potilaiden pitkäaikaiskuolleisuutta väestötasolla Pohjoismaissa jopa 15 vuoden ajan verrattuna ei-leikattuihin lihaviin potilaisiin.
Kauppila on Suomen päätutkijana kansainvälisessä, lähes 15 000 tutkijan CovidSurg Collaborative -tutkimushankkeessa, jossa selvitetään koronaviruspandemian aikana tehtävien leikkausten riskejä vähentäviä tekijöitä. Tutkimuksen tuloksia on hyödynnetty laajalti eri puolilla maailmaa.
– Olemme havainneet, että leikkausta ennen ei potilaille kannata suositella karanteenia, koska siitä ei leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden osalta ole hyötyä. Karanteenista on pikemminkin haittaa, varsinkin jos se johtaa siihen, etteivät potilaat liiku normaalisti ennen leikkausta. Tiedämme myös, että leikkauspotilaiden koronatestaus kannattaa. Mikäli potilaalla todetaan koronatartunta, kannattaa leikkausta siirtää seitsemän viikon päähän tartunnasta, Kauppila kertoo.
Tällä hetkellä Kauppila on huolissaan vuonna 2019 voimaan astuneen toisiolain eli sosiaali- ja terveystietojen toissijaista käyttöä koskevan lain vaikutuksista lääketieteelliseen tutkimukseen. Monen muun lääketieteen asiantuntijan tavoin hän peräänkuuluttaa päättäjiltä lain kiireellistä muuttamista. Iso osa lääketieteen tutkimuksesta on potilasrekisteritietojen analyysia, ja tietojen keruu ja käsittely on toisiolain myötä muuttunut mahdottoman monimutkaiseksi ja kalliiksi, kun lupaprosessi ja aineiston hallinta on siirretty tietolupaviranomaisen vastuulle.
Auttamisen halu vie eteenpäin
Vaikka Kauppila on saavuttanut ikäänsä nähden poikkeuksellisen paljon tutkimuksen saralla, näkee hän itsensä ennen kaikkea kliinikkona. Tutkimustyön pariin hän ajautui puolivahingossa lääketieteen opintojen alkuvaiheessa, kun hän päätti vanhemman opiskelijan kehotuksesta suorittaa syventävät opinnot ajoissa välttääkseen niiden jäämisen roikkumaan opintojen loppupäähän. Syventävien opintojen tutkielman ohjaajaksi hän sai gastrokirurgian dosentti Juha Saarnion, josta tuli myös hänen ammatillinen esikuvansa. Saarnio innosti Kauppilaa jatkamaan tutkimustyön parissa, väittelemään tohtoriksi ja myöhemmin erikoistumaan juuri gastroenterologiseen kirurgiaan.
Menestys on vaatinut paljon työtä ja uhrauksiakin. Jo opiskeluaikoina Kauppila saattoi lähteä suoraan opiskelijabileistä hoitamaan soluja laboratorioon. Rakkaus lajiin on hengästyttävän työtahdin takana.
– Teen tätä työtä intohimosta. Lääkärinä pystyn auttamaan paria potilasta kerrallaan, mutta tutkijana esimerkiksi hoitomenetelmiä kehitettäessä voin tehdä hyvää parhaimmillaan tuhansille ihmisille. Kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistäminen on mielekästä ja siten haluan tulevaisuudessakin työskennellä, Kauppila summaa.
Duodecim-seuran Nuoren tutkijan palkinto (10 000 euroa) jaetaan seuran vuosipäivän symposiumissa joka toinen vuosi. Palkinnon saajan tulee olla itsenäisen tutkimuskykynsä osoittanut etevä lääketieteen tutkija, joka ei ole vielä täyttänyt 38 vuotta.
Kuva: Mikko Törmänen