Annostelu tarkoittaa annosten tekemistä tai jakamista. Annosteleminen vaikuttaa varsinkin määrään, joten erityisesti lääkkeet on annosteltava oikein.
Kuitenkin juuri lääkinnän kielessä verbiä annostella ja substantiivia annostelu käytetään usein yleiskielestä poikkeavasti. Lääkitysohjeessa voi lukea, että lääke on annosteltava kolmesti päivässä. Todellisuudessa kotisairaanhoitaja voi annostella kyseisen lääkkeen dosettiin vaikkapa vain kerran viikossa, mutta kun potilas ottaa lääkkeensä kolmesti päivässä, lääkehoito sujuu oikein.
Samoin näkee kirjoitettavan, että tabletti annostellaan suun kautta – itse en suostuisi ottamaan lääkettä, joka on jo käynyt jonkun muun suussa, vaikka hän olisikin sylkäissyt oikeankokoisen annoksen.
Annostelu-sanan virheellinen käyttö tarkoittamaan lääkkeen saattamista potilaan elimistöön on peräisin jo 1980-luvulta, ellei aiempaakin. Liekö tässäkin takana englanti: ehkä to administer ja administration ovat vaikuttaneet merkitykseltään moniselitteisemmiltä kuin antaminen tai ottaminen.
Kyse voi olla suorastaan tärkeilystä, sillä lääkkeistä kirjoitettaessa kartetaan tutun yksiselitteisiä sanoja. Niinpä otsikko kertoo, että ”Suun kautta otettavat koronalääkkeet voivat tulla käyttöön pikavauhtia Suomeenkin” (mtvuutiset.fi 9.11.2021). Miksei ”Nieltävät koronalääkkeet…”, kun kyseessä on tablettivalmiste, ja tablettien nieleminen on tavallisin tapa ottaa lääkettä.
Annostelu on tärkeää pitää oikeassa merkityksessään. Sanoihan jo lääketieteen uranuurtajiin kuulunut Aureolus Paracelsus (1497–1541), että vain annos ratkaisee, onko kyseessä myrkky vai ei. Jos tarkkoja ollaan, niin kyllä myös antotapa asiaan vaikuttaa. Nieltäväksi tarkoitetun tabletin jauhaminen ja ruiskuttaminen suoneen voi aiheuttaa myrkytyksen.
Nieleminen ja ruiskuttaminen suoneen ovat antotapoja, eivät annostelutapoja. Virallisissa teksteissä pyritään eroon annostelu-sanan virheellisestä käytöstä. Päivitettävässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lääkityksen sanastossa ei juuri annostelusta puhuta.
Vastaa