Kautta kiven ja… turpeen – suomalaista tutkimusta on rahoitettava!

Viimeiset puolitoista vuotta koko maa ja maailma on kamppaillut pandemiaksi ulottuneen koronavirusinfektion kanssa. Kamppailun etulinjassa ovat olleet tutkijat, jotka ovat ennätyksellisen nopeasti tunnistaneet ja kuvanneet viruksen, selvittäneet erilaisten teoreettisten hoitojen hyötyjä ja haittoja käytännössä, sekä kehittäneet useamman kuin yhden käyttökelpoisen rokotteen. Harvoin on ollut yhtä ilmeistä, että tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa. Todellakin huomisen, ei ainoastaan kuvainnollisesti.

Samaan aikaan suomalaiset lääketieteen ja terveystieteiden tutkijat ovat lisääntyvästi älähdelleet tutkimuksen hidastamisesta ja haittaamisesta. Tuli odotettu toisiolaki ja Findata, joita markkinoitiin ”luvat yhdeltä luukulta” -periaatteella. Käytännössä saatiin tutkijoita hidastava uudistus, jonka takia pitää jonottaa kuukausia saadakseen ne yhden luukun luvat, maksaa siitä huvista vähistä rahoistaan ja lopuksi ottaa käyttöön taas yksi tietojärjestelmä, etäkäyttöympäristö ja maksaa siitäkin. Rahoituksellisesti uudistus näyttää rakennetun käyttäjämaksuihin perustuvaksi. Ainakin tutkijalähtöinen kliininen tutkimus on unohtunut kokonaan. Juuri kuulin parista koronainfektion hoitoon liittyvästä tutkimusideasta, joissa piti hyödyntää Suomen hyviä rekistereitä, yhdistää niiden tallessa olevia tietoja. Nämäkään tutkijalähtöiset tutkimukset eivät etene, koska rahaa ei ole eikä nopeasti mistään irtoa. Ja vaikka rahaa olisi, menisi lupien saamisessa kuukausia.

Tutkimuksen aliarvostus ja siihen liittyvä rahoituksen tarkoitukselliselta tuntuva alamäki vain jatkuu. Kohtuuton aliarvostus näkyi jo kahden aikaisemman pääministerin tokaisuista kaiken maailman dosenteista ja professorien kolmen kuukauden kesälomasta. Samojen herrojen lupauksen mukaan koulutuksesta ei pitänyt säästää – säästettiin kyllä, kunhan vaalien yli päästiin – ja nythän on taas samanlaiset lupaukset päällä. Entä vaalien jälkeen? Suomi haluaa olla yksi Pohjoismaa. Mitä tutkimuspanostukseen tulee, eromme muista on kaiken aikaa selvempi, jäämme jälkeen.

Pisteenä iin päälle tuli kehysriihen tieto 35 miljoonan euron vähennyksestä tutkimusrahoitukseen, samalla kun turveteollisuuden lopettamiseen lisättiin tuplasumma euroja. Tästä saatiin aikaiseksi teräväkielinen (ja turhaankin henkilöitynyt), huumoria hyödyntänyt ja laajasti levinnyt somereaktio. Helsingin Sanomien mukaan Itä-Ruotsin itäisten osien talonpojat ovat vannoneet rajoistaan kautta turpeen joskus 1600-luvulla. Kautta turpeen, tutkimusrahoituksen vähentämisen rajat ovat todellakin tulleet vastaan!

P.S. kaikki tutkijat, vastatkaa tähän tutkijalähtöiseen toisiolakikyselyyn! Välitän vain viestiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.