Lääkärit hoitavat potilasta ensi sijassa diagnoosin perusteella – tai ovat tähän asti tavanneet hoitaa. Ainakin onkologian alalla diagnoosilähtöinen hoito on saanut haastajan. Kyseessä on hoito, joka on nimetty kasvainagnostiseksi. Sitä valittaessa vähät välitetään kasvaimen histologisesta rakenteesta tai sijainnista. Hoito valitaan niiden asemesta kasvaimesta kerätyn yksilöllisen genomitiedon pohjalta. Etenkin lasten syöpien yksilöllisen geenirakenteen tutkiminen alkaa olla jo arkipäivää.
Ajurimutaatiota, joka on aiheuttanut syövän, etsitään genominlaajuisesti. Tämän löytymisen jälkeen estetään ajuriproteiinin toiminta. Kuulostaa tieteiskirjallisuudelta, mutta tästä on eläviä esimerkkejä – eläviä kirjaimellisesti – kuten suomalaistyttö, jonka kasvainagnostinen hoito paransi muuten toivottomasta tilanteesta. Hänen kasvaimestaan löytyi STRN-ALK-fuusiogeeni, joka ilmensi runsaasti anaplastista lymfoomakinaasia (ALK).
Tätä kinaasia esiintyy onneksi myös aikuisten keuhkosyövissä, minkä vuoksi sitä vastaan oli jo kehitetty estäjä nimeltään kritsotinibi. Tyttöä alettiin hoitaa sillä, eikä tautia puolen vuoden kuluttua enää löytynyt. Puolentoista vuoden kuluttua hoidon lopettamisesta lapsi on terve.
Agnosialla on lääketieteen kielessä totunnaisesti tarkoitettu aivoperäistä havaitsemishäiriötä, tajuamattomuutta tai tiedostamattomuutta, josta kärsivä on menettänyt kyvyn tunnistaa esimerkiksi esineitä, henkilöitä, ääniä tai hajuja, vaikka hänen aistinsa eivät ole vioittuneet. Kasvainagnostisen hoidonkaan ei tarvitse ”havaita”, minkä kasvaimen kasvun se estää. Kasvainagnosian sijaan Lääketieteen sanastolautakunta päätyi kuitenkin ehdottamaan lääketieteen suomen kieleen tällaista hoitoa suoremmin kuvaavaa termiä molekyyliperusteinen tai ajuriperusteinen hoito. Niistä kuultaneen vielä.
__________
Lääketieteen sanastolautakunta kehittää lääketieteen suomen kieltä. Se vastaa saamiinsa termikysymyksiin, antaa termisuosituksia ja toimittaa Lääketieteen termit -sanakirjaa.
Vastaa