Otsikolla ei viitata SARS-CoV-2-viruksen torjuntakeinojen riittävyyteen vaan erään suojaimen nimeen kasvomaski. Siinä kun on liikanaisuutta eli redundanssia, sillä maski tarkoittaa nimenomaan kasvoille laitettavaa naamaria, peitettä tai suojaa. Kasvo-määrite on sen edessä turha. Eihän puhuta myöskään naamanaamarista eikä jalkakengästä.
Kasvomaski näyttää olevan käännös englannin termistä face mask. Tuollaisia käännöksiä näkee paljon. Ne voivat olla näennäisesti oikein, jopa sanakirjasta tarkistettuja. Sanakirja ei kuitenkaan suoraan kerro, millä suomen sanalla vieraskielinen sana pitää korvata. Eikä kääntäminen ole pelkkää sanojen vaihtamista toisen kielen sanoihin.
Sanakirjasta voi usein hakea vain merkityksiä vieraskieliselle sanalle. Sitten on valittava asiayhteyteen sopivin suomenkielinen sana. Englannissa esim. lääkkeen annosta voidaan kuvata ilmaisulla high dose, mutta suomessa annos on suuri, ei korkea. Sana low puolestaan on usein suomeksi vähäinen tai pieni eikä välttämättä matala.
Maskeista puhuttaessa on kuitenkin huomattava, että lääketieteen terminologiasta löytyy useita maskeja. On mm. tiiviisti nenän ympärille asettuva nenämaski, ja pienin maskeista on sierainmaski.
Tutuin on varmaan nenä-suumaski, jota melkein kaikki ovat joutuneet viime aikoina käyttämään. Sekään ei peitä koko kasvoja vaan jättää silmät ja otsan paljaaksi, joten siltä kannalta nimi kasvomaski lupaa liikaa. Arkipuheessa sen nimeksi sopii pelkkä maski, vaikka kyseinen varuste ei yksin riitäkään suojaksi koronavirusta vastaan.
Naamari on ihan hyvä sana. Samoin naamio. Mask on mato ruotsiksi. Maskeeraus on ehostusta.
Hyvä Veijo, hyvä kun pidät huolta suomen kielestä!
Isot johtajatkin ja mediaväki raiskaavat päivittäin suomenkieltä, jollei possessivisuffeksista ole jo luovuttu. Myös verbit siirtyvät vauhdilla passiiviin.” Me ollaan ”,”meidän yhtiössä” jne
terv. Martin
Hyvä. Olkoon siis napakasti maski.
Onko lautakunta keskustellut imusolmukkeista ja imurauhasista? Muistaakseni viime vuoden Duodecimissa samassa artikkelissa käytettiin sekaisin molempia termejä. Imusolmuke olisi mielestäni ainoa oikea termi. Eikö rauhasessa pitäisi aina tapahtua jotain eritystoimintaa? Suuresti arvostamani kollega Jouko Saramies teki jo 80-luvulla havainnon, että ihmisellä on vain kaksi imurauhasta. Miehellä ne ovat varsin heikosti kehittyneet.
Vähän samalla tavoin puhutaan nyt tietyn rokotteen kohdalla ’syväjäädytyksestä’, vaikka tämä suora käännös on muuten jo ajat sitten korvattu termillä ’pakastaminen’. Tai ehkä ajatellaan, että tuo vaadittu -70 astetta on jokin erityinen *syvä*jäädytys?