Tampereen yliopiston lääketieteen filosofian ja etiikan professori Pekka Louhiala pohtii Kustannus Oy Duodecimin uutuuskirjassa Plasebon arvoitus plasebon ja plasebovaikutuksen käsitteitä ja tulkintoja. Hän pyrkii havainnollistamaan teoksessaan, miten niin sanotut plasebovaikutukset ovat pohjimmiltaan kaiken hoidon ydintä.
Plasebovaikutukset ovat todellisia ja usein merkittäviä. Ei ole olemassa kuitenkaan ”yleistä” plasebovaikutusta, joka liittyisi vaikuttamattomiin aineisiin, jotka annetaan potilaille hyvässä tarkoituksessa. Louhialan mukaan hoitosuhteeseen ja hoidon kontekstiin liittyvät myönteiset vaikutukset sen sijaan ovat lääketieteen ja hoidon ydinasioita.
– On luultavasti historiallinen sattuma, että lääketieteellisiin tutkimuksiin liittyvän tärkeän keksinnön, plasebokontrolloidun kokeen, kautta opittiin tutkimaan näitä ilmiöitä. Niiden merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin tutkimukseen. Hoitosuhteeseen ja hoidon kontekstiin liittyvät myönteiset vaikutukset eivät ole merkityksettömiä, vaan lääketieteen ja ylipäätään hoidon ydinasioita, Louhiala toteaa.
Hän toivookin, että kirja selkeyttäisi plasebosta käytävää keskustelua. Hän käy kirjassaan läpi myös tieteellisessä kirjallisuudessa vaihtelevasti ja epätarkasti käytettyä käsitteistöä ja sen seurauksia, mutta pohtii myös ratkaisuja. Plasebo ja plasebovaikutus ovat epätarkkuudestaan huolimatta kuitenkin niin vakiintuneita käsitteitä, että Louhiala ei pidä niiden korvaamista todennäköisenä ainakaan lähiaikoina.
– Plasebon käsite on selkeä, kun se viittaa vaikuttamattomaan aineeseen tai hoitomuotoon, jota käytetään vertailevassa tutkimuksessa. Plasebokontrolloidut kaksoissokkokokeet ovat esimerkki menetelmästä, jolla tutkitaan uusien lääkkeiden tehoa ja haittavaikutuksia.
”Plasebovaikutus” ei ole ehkä kuitenkaan paras nimitys, kun tarkoitetaan hoitosuhteeseen liittyviä hyviä ja paranemista edistäviä asioita. Tilalle on tarjottu muun muassa hoivavaikutuksen, kontekstivaikutuksen ja merkitysvaikutuksen käsitteitä.
Plasebon arvoitus -kirjassa Louhiala tarkastelee tutkimuksen ja hoidon maailmojen ratkaisevaa eroa: tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa tilanteessa, jossa vallitsee aito epätietoisuus siitä, onko jollakin hoidolla vaikutusta. Hoidon tarkoitus on sitten auttaa yksittäistä potilasta.
– On tärkeää ymmärtää tämä ero. Siitä, mitä tutkimuksen koe- tai plaseboryhmässä tapahtuu, ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä siihen, mitä potilaalle tapahtuu hoidon yhteydessä. Hoitovaikutuksilla ei ole mitään tekemistä plasebon kanssa vaan nimenomaan hoitosuhteen, hoitotapahtuman kanssa.
Hoitovaikutus ei ole siis ”vain” lumevaikutusta, kuten Pekka Louhiala toteaa. Potilastyötä tekevillä lääkäreillä on paljon kokemuksia siitä, miten esimerkiksi potilaan kokema kivun lieveneminen selittyy usein jollain muulla tekijällä kuin itse lääkkeellä, jota hänelle on annettu.
Plasebon arvoitus on ensimmäinen suomenkielinen kirja aiheesta. Keväällä 2020 Louhialalta ilmestyi tieteellinen Placebo Effects – The Meaning of Care in Medicine.
Plasebon arvoitus
Pekka Louhiala
Kustannus Oy Duodecim
1. painos, 2021, 140 sivua, nidottu
ISBN 978-952-360-157-4 (kirja)
ISBN 978-952-360-190-1 (äänikirja)
ISBN 978-952-360-189-5 (e-kirja)
Tutustu kirjaan verkkokaupassamme.
Tietoa tekijästä
Pekka Louhiala on lastentautien erikoislääkäri, jolla on lisäksi tohtorintutkinnot sekä lääketieteessä että filosofiassa. Hän on opettanut ja tutkinut lääketieteen etiikkaa ja filosofiaa Helsingin yliopistossa 1990-luvulta alkaen ja toimii vuosina 2020–2023 määräaikaisena professorina Tampereen yliopistossa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena viime vuosina ovat olleet plasebovaikutus, hoitosuhde ja näyttöön perustuva lääketiede. Lastenlääkärinä Louhiala toimii muutaman tunnin viikossa yksityisvastaanotolla.