Uutuuskirja: Työnä kuolema avaa saattohoidon pitkän kehityskaaren

Saattohoidon edelläkävijän ja kehittäjän Juha Hännisen pamfletti Työnä kuolema kertoo kuolevien ihmisten hoidosta ja kuoleman ympärillä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun muutoksesta lähes 30 vuoden ajalta. Hänninen käsittelee kirjassaan kuolemisen historiaa, hoidon pehmopuheita ja ammattisanastoa.

Työnä kuolema -uutuuskirja on kollaasi ja tilitys Juha Hännisen elämäntyöstä ja samalla kertomus siitä, kuinka asioihin voi vaikuttaa ja kuinka niitä voi muuttaa. 1980-luvun lopulla saattohoito haluttiin pois sairaalasta, ja nyt se on siirtymässä takaisin sairaalaan tai kotisairaalaan.

Saattohoidon kehittämisen aika Suomessa ulottuu vuosiin 1993–2020. Hänninen toimi Terhokodin johtajana ja sen ylilääkärinä vuoteen 2017 saakka. Kivunhoitoon alettiin kiinnittää huomiota ja saattohoidossa keskityttiin kuulemaan kuolevan ihmisen ääntä ja rakentamaan hoito kuolevan tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi. Ihmisten kivusta ja henkisestä hädästä puhuttiin, mutta puhetyyli on Hännisen mukaan muuttumassa sairauskeskeisemmäksi.

Suomessa on Hännisen mukaan edelleen pula saattohoidon osaamisesta ja osaajista. Hän sanoo, että eutanasia tai palliatiivinen sedaatio eivät yksin ratkaise kärsimyksen ongelmaa. Saattohoidosta ei voida puhua myöskään ilman puhetta kuolemasta. Jossain vaiheessa ihminen on vanha ja kuolema lähestyy.

– Ihmiset haluavat elää mahdollisimman vanhaksi, mutta kukaan ei halua olla vanha. Yhteiskunta aliarvostaa vanhuutta ja tämä näkyy suhtautumisessa kuolemaan. Ihmisillä on halu elää kotona mahdollisimman pitkään rauhallista ja seesteistä elämää, mutta on vaikea hyväksyä sitä, että vanhuus ja kuolema eivät aina ole rauhaisaa läheisyyttä. Loppuvaiheeseen voi sisältyä kärsimystä ja vaikeutta, eikä kuoleva saa välttämättä kaikkea toivomaansa apua ja tukea.

Saattohoidon ydin on Juha Hännisen mukaan enemmän turvaa kuin kivunhoitoa, jonka taso Suomessa on jo hyvä. Saattohoitoon pitäisi ottaa mukaan koko perhe. Heidän olisi hyvä tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä voidaan tehdä. On vastattava lasten ja aikuisten kysymyksiin. Lääkärin olisi tarvittaessa otettava tällainen luottamuksellinen rooli kuolevan lähellä.

– Tähän suuntaan lääkärin työtä pitäisi kehittää. Terhokodin vaikeudet kertovat siitä, että näitä pehmeämpiä asioita ei arvosteta. Biologispainotteisen lääketieteen maailmaan eivät sovi saattohoitoon erikoistuneiden yksiköiden toimintatavat. Empaattinen työote kuitenkin tekee työstä mielekästä ja vaikuttavaa. Saattohoito edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja – ja joskus myös heittäytymistä.

Kuolevan potilaan hoito on Hännisen mukaan diagnoosista riippumatonta. Kun parantavaa hoitoa ei ole, erilaiset oireet, kuten fyysinen kipu, psyykkisen hajoamisen tunne, sosiaalinen eristäytyneisyys, eksistentiaalinen ahdistus tai tulevaisuuden katoaminen, lisääntyvät. Hyvän hoidon periaatteet ovat kuitenkin samat kuin muussakin lääketieteellisessä hoidossa: oikea diagnoosi ja sen mukaiset oikeat toimenpiteet.

Arvostelukappaleet: kirjat@duodecim.fi

Lataa kirjan kansi täältä »

Lataa tekijän kuva täältä »

Työnä kuolema
Juha Hänninen
Kustannus Oy Duodecim
1. painos, 2020, 256 sivua, nidottu
ISBN 978-952-360-076-8 (kirja)
ISBN 978-952-360-077-5 (e-kirja)
ISBN 978-952-360-078-2 (äänikirja)
www.duodecim.fi