Epilepsiat ovat monimuotoinen neurologinen sairausryhmä, jonka hyvän hoidon edellytys on mahdollisimman tarkka diagnoosi. Päivitetyt lasten ja nuorten sekä aikuisten epilepsiaa käsittelevät Käypä hoito -suositukset sisältävät uuden kansainvälisen epilepsioiden luokittelun.
Epilepsioiden luokittelu on portaittainen prosessi, jossa ensin määritetään kohtaustyyppi, sen jälkeen epilepsiatyyppi ja sitten mahdollinen epilepsiaoireyhtymä. EEG:tä käytetään tukena luokittelussa. Lisäksi määritetään aina myös epilepsian taustasyy ja liitännäissairaudet.
Arviolta 8–10 % väestöstä saa elämänsä aikana vähintään yhden epileptisen kohtauksen ja 4–5 % epilepsian. Suomessa epilepsian ilmaantuvuus alle 16-vuotiaiden joukossa on 0,63/1000/vuosi, kun taas ensimmäisen ikävuoden aikana ilmaantuvuus on 1,24/1000/vuosi.
Epilepsian lääkehoito valitaan epilepsiatyypin mukaisesti haittavaikutusten riskit huomioiden. Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittoja. Tarvittaessa järjestetään kuntoutusta toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Noin 30 % epilepsioista on vaikeita. Tällöin asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää haittaavia epilepsiaan liittyviä oireita, kuten toistuvia kohtauksia, kognitiivisia tai käyttäytymisen ongelmia, kehityksen hidastumista tai hoidon haittavaikutuksia.
Kun potilaan todetaan sairastuneen vaikeaan epilepsiaan, diagnoosin tarkistamiseksi ja hoidon mahdollisuuksien arvioimiseksi on ilman tarpeetonta viivettä konsultoitava vaikeaan epilepsiaan perehtynyttä erikoissairaanhoidon yksikköä. Vaikeissa epilepsioissa lääkehoidon lisäksi myös kirurgisen hoidon ja ruokavaliohoidon mahdollisuus selvitetään.
Katso päivitetyt aikuisten epilepsioita sekä lasten ja nuorten epilepsioita ja kuumekouristuksia käsittelevät Käypä hoito -suositukset.