Uudeksi mittariksi ammattilaistyytyväisyys?

Tulevaisuuteen pitää katsoa positiivisesti ja maailman tilaa miettiessä kiinnittyä siihen kehitykseen, joka ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut. Tässä suhteessa Hans Roslingin et al kirja Faktojen maailma Factfulness on aivan erinomainen.

Uutisia ja eritoten sosiaalista mediaa seuratessa hyvät asiat kuitenkin jäävät niin taka-alalle, että lähes unohtuvat. Yhdysvallat on siitä merkillinen maa, että sieltä kuuluu sekä maailman parasta että maailman pahinta. Jo vuonna 2001 silloinen National Institute of Medicine (IOM) kokosi ja julkaisi aivan erinomaisen raportin Terveydenhuollon laadusta. Tämän jälkeen terveyspalvelujen laatua kuvaavia asioita on ennen kaikkea sanoitettu uusiksi. Valitettavasti välillä syntyy käsitys, että terveyspalvelujärjestelmän tehtävä on tavoitella säästöjä, ja että pelkkä tuottavuus (määriteltynä tietyllä panoksella aikaansaaduksi tuotokseksi) olisi oikea mittari.

Terveydenhuollossa tärkeä mittari on vaikuttavuus. Tehoa tai optimivaikuttavuutta mitataan kontrolloiduissa olosuhteissa, mutta merkityksellisempää olisi mitata vaikuttavuutta, tai siis vaikuttavuutta arjessa, käytännössä. Jos tehotutkimuksissa selvitetään, toimiiko lääke tai muu uusi terveysteknologia, niin vaikuttavuustutkimuksen tarkoitus on tutkia asiaa edelleen arkiolosuhteissa. Tärkeää on sitten myös selvittää kustannusvaikuttavuus, eli se, kannattaako menetelmää käyttää, saadaanko panoksilla riittävästi vaikutuksia aikaiseksi. Arvoasetelmiin päästään aika nopeasti.

Riittävätkö hymynaamat arvioinniksi?

Viime vuosina on puhuttu ja kirjoitettu ensin triple aim’ista, ja sitten quadruple aim’ista. Suomeksi tuo jälkimmäinen on käännetty sujuvasti nelimaaliksi. Kolmiotavoitteessa mukana ovat vaikuttavuus, potilasasiakaskokemus ja eurot. Nelimaaliksi kuvion muuttaneet ovat ymmärtäneet, ettei terveydenhuollossakaan mitään tavoitteita saavuteta, jos työvoima, työn tekijät, ihmiset, eivät ole kunnossa – ja vieläpä työhönsä tyytyväisiä. Johtajan ajatuksissa päällimmäisenä pitää olla siis neljä asiaa, joista työntekijät viime kädessä vaikuttavat kaikkiin kolmeen muuhun, ja tekevät tuloksen. Työntekijät ovat osaamisensa mukaan se peruskivi, jonka varaan toimintayksikön tulos – sekä rahallisesti että vaikutuksellisesti – terveydenhuollossa rakentuu.

Työtyytyväisyyden, tai työhyvinvoinnin mittaamiseen on tarjolla erilaisia mittareita, joita esimerkiksi Työterveyslaitoksella on paljon kehitetty. Yksityisessä terveydenhuollossa lanseerattu NPS (Net Promoter Score) pyytää potilasasiakkaalta yksinkertaistetusti suositteluarviota: suosittelisitko (tätä yksikköä) kaverille, sukulaiselle? Tämä on muokattu myös työnantajasuositukseksi, suosittelisitko kollegoillesi tai muille ammattilaisille tätä työnantajaa? Hymynaamoilla arvioidaan kaikkea ja kaikkia.

Hoidon laadun arviointi onkin haastavampi asia, eikä suoraan yhteydessä edellä mainittuihin. Ammattilaisilta kannattaisi todennäköisesti kysyä systemaattisesti myös ammattilaistyytyväisyyttä: oletko tyytyväinen potilaitten hoitoon? Kokonaisuutena, ja jos arvioit kriittisesti asiaa ammattilaisena?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *