Ajankohtaiset

Mitä merkitystä tieteelle ja tieteilijöille on kuulua joukkoon?

Leonardo da Vinci on monien mielestä kaikkien aikojen monipuolisimmin lahjakas ihminen, renessanssineron arkkityyppi. Hänen saavutuksensa taiteiden ja tieteiden alueilla ovat käsittämättömän laaja-alaiset. Ne liitetään usein häneen yksilönä, mutta todellisuudessa Leonardokin opiskeli ja työskenteli monissa ja laajoissa verkostoissa. Hän oli varmasti älykäs, mutta myös moninaisesti koulutettu, utelias ja vuorovaikutuksessa aikansa tiedepiirien kanssa. Hänkin kuului joukkoon.

Tiede pyrkii selittämään meitä ympäröivää todellisuutta ja sen ilmiöitä. Jokainen tähän selitystehtävään osallistuva tieteilijä luo ja tuo omalla pienellä tai suurella panoksellaan palasia yhteiseen palapeliin. Panokset eli palaset synnyttävä tieteellinen tutkimus on järjestelmällistä uuden tiedon hankintaa. Pelkkä uusi tieto ei riitä, sillä palapeliä ei voi aina aloittaa tyhjältä pöydältä. Tiede on myös aikaisemman tieteellisen tiedon päälle rakentamista sekä aikaisemmin koottujen selitysten ja teorioiden testaamista, todentamista tai hylkäämistä. Tieteellisiä vallankumouksia on nähty ja tullaan varmaan näkemään, mutta ne eivät ole seurausta yhden kouluttamattoman ihmisen yksinäisestä puurtamisesta.

Taide on minä, tiede on me. – Claude Bernard

Tiede edellyttää vuorovaikutusta ja tieteen kirkkaimmatkin tähdet korostavat nykyään ryhmätyön merkitystä. Tiedeseurat ovat jo satojen vuosien ajan toimineet merkittävinä, tutkijan omaa lähipiiriä laajempina verkostoina. Ne mahdollistavat vuorovaikutuksen myös kansainvälisesti, muiden maiden vastaavien seurojen kanssa. Tiedetyössä edistyminen edellyttää toisaalta osaamisen rakentamista koulutuksen avulla ja toisaalta kokemuksen kartuttamista tekemällä ja jakamalla. Tiedeseurojen järjestämät kokoukset, seminaarit ja kongressit ovat tärkeitä osia tässä kehittymisessä.

Tiede on myös osa yhteiskuntaa ja voi antaa yhteiselle toiminnalle ja päätöksenteolle tutkittuun tietoon perustuvia lähtökohtia. Tiedetyö ja siihen kouluttaminen vaativat osansa yhteisistä voimavaroista, jotka ovat poliittisia valintoja. Tiedeseurojen mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekijöihin ovat yksittäisiä tieteilijöitä paremmat ja toisaalta tiedeseuran jäsenenä voi herätellä oman alansa tutkijoita toimimaan yhdessä ja samaan suuntaan.

Tieteellisten tulosten hyödyllisyys riippuu niiden välittämisestä muille tieteilijöille, hyödyntäjille, päättäjille, tavallisille ihmisille. Viestintä on oleellinen osa tiedetyötä ja tiedeseurojen julkaisut tarjoavat usein ensimmäisen alustan siinä ketjussa. Vastaavasti näistä julkaisuista saa tietoa muiden tutkijoiden töistä ja saavutuksista, palapelin muista paloista, joihin sovittaa omia tuloksiaan.

Kaiken tiedeseurojen tarjoaman työhyödyn lisäksi ei pidä unohtaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä: seurassa vaan on usein mukavampaa kuin yksinään.

Niele kaikki oppisi aamulla, mutta sulata se iltaisin seurassa. – Lordi Chesterfield

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Matti Rautalahti on Duodecimin pääsihteeri.