Päivitetyn MS-taudin Käypä hoito -suosituksen mukaan MS-taudin diagnoosi tehdään McDonaldin vuoden 2017 kriteereiden mukaisesti, joihin on palautettu myös likvornäyte yhtenä diagnostisena kriteerinä.
Taudin aktiivisuus määritetään aktiiviseksi tai erittäin aktiiviseksi kliinisten pahenemisvaiheiden ja magneettikuvauksessa todettavien uusien T2- tai Gd-tehostuvien, MS-tautiin sopivien muutosten perusteella. Hoito aloitetaan viipymättä diagnoosin jälkeen ja valitaan tautiaktiivisuuden mukaan.
Aktiivisen aaltomaisen MS-taudin hoito suositellaan aloitettavaksi beetainterferoneilla, dimetyylifumaraatilla, glatirameeriasetaatilla, okrelitsumabilla tai teriflunomidilla. Erittäin aktiivin taudin hoitoon suositellaan alemtutsumabia, fingolimodia, kladribiinia tai natalitsumabia riippumatta siitä, onko käytössä ollut jo jokin aktiivin MS-taudin hoito. Hoidoksi voidaan vaihtaa myös okrelitsumabi, jos aktiivisen vaiheen hoitona on käytetty jotain muuta lääkettä. Kuntoutus kuuluu osaksi jokaisen MS-potilaan hoitosuunnitelmaa.