Valehoitoa vaan ei valelääkäri

Viime päivinä olemme saaneet seurata keskustelua, jossa ilmeisesti ihan aidon terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilö on julkisesti kyseenalaistanut ison osan nykyaikaisen lääketieteen toiminnasta. Ei siis pelkästään sitä vanhinta osaa, jonka vaikuttavuudesta meillä ei varsinaisesti ole tutkimusnäyttöön perustuvia todisteita, esimerkiksi monia aikojen saatossa käyttöön otettuja toimenpiteitä.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä edellyttää, että ”terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään”. Muotoilussa käytetään ja-sanaa, joten pelkkä kokemusperäinen eli ”musta-tuntuu-että-näin-on-hyvä”-näkökulma ei riitä perusteluksi toiminnalle. Saattaisihan se olla kätevää hoitaa potilaita ihan fiilispohjalta, mutta se olisi vastoin kaikkia lääkärin ammattieettisiä ja vastuullisia, potilaille turvallisia periaatteita. Ja koulutusta!

Aikaamme kuuluvat myös monet vale-alkuiset käsitteet, kuten valeuutiset ja valelääkäri. Tähän joukkoon ei tietysti kuulu emävale – siinähän vale on lopussa – mutta voisimme laajentaa valehoidon käsitettä kattamaan myös tilanteet, joissa aito lääkäri tietoisesti määrää vaikuttamatonta hoitoa. Tämän laajennetun määritelmän mukaista valehoitoa annetaan ilmeisesti ensisijaisesti ansaintamielessä, sillä muita vaihtoehtoja, kuten tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä, on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä.

Millä nimikkeellä tällaista valehoitoja antavaa lääkäriä sitten pitäisi kutsua? Poppamies olisi aika hauska, mutta kuulunee meille vieraaseen kansanperinteeseen ja taitaa tuottaa jopa hieman positiivisen mielikuvan. Entisaikojen poppamiehet olivat myös yhteisöjensä arvostamia ja kunnioittamia. Šamaani olisi kotoperäisempi mutta ei ehkä oikein toimi tässä yhteydessä. Puoskari on voimakas, latautunut käsite, jolla tosin lääketieteen termien mukaan tarkoitetaan ”oikeudettomasti lääkärintointa harjoittavaa”, siis valelääkäriä. Jos lääkäri aidosti uskoo valehoitonsa olevan oikeasti vaikuttavaa, voisimme ehkä käyttää käsitettä uskomuslääkäri. Jos lääkäri taas pyrkii parantamaan asiakkaansa vointia (”vointihoito”), hän voisi olla vointilääkäri.

Valehoitoa antavat vointilääkärit voivat aiheuttaa haittaa ja harmia, mutta myös vakavasti vaarantaa potilasturvallisuuden. Heihin luottavat, vaikuttavista hoidoista luopuvat ja valehoitoihin ryhtyvät potilaat voivat menettää, rahojensa lisäksi, ainoan mahdollisuutensa parantua esimerkiksi hyvin hoidettavissa olevasta syövästä. Voiko näin menettelevillä lääkäreillä olla oikeus toimia lääkäreinä?

Matti Rautalahti

19 responses to “Valehoitoa vaan ei valelääkäri”

  1. Matti Uusitupa sanoo:

    Kaima Matti,
    Hyvä kun otat asian esille. Olen ollut yhteydessä myös Lääkäriliittoon, toistaiseksi ei mitään vastausta.
    Juhani Knuutin kanssa olemme asiaa pohtineet.

  2. Merja Metsä-Heikkilä sanoo:

    Valvira on elin, joka valvoo lääkärintoimen harjoittamista. Kollega, josta puhuttanee, ei kuulu Lääkäriliittoon. Ehkäpä lääkärikeskusyhtymä, jossa ko hlö tointa harjoittaa, voisi myös ottaa kantaa, samoin kuin toimi Mehiläinen eräässä toisessa tapauksessa.

  3. Maarit Toivola sanoo:

    Lääkäriliitolla edunvalvontajärjestönä nyt ei tämän asian kanssa kyllä ole mitään tekemistä, varsinkaan kun ko. henkilö ei edes kuulu liittoon. Valviran asia.

    • Leena Isohaka sanoo:

      Juuri tuolla systeemillä pitäisi päästä asioista keskustelemaan. Eikä mollaamaan niin kuin nyt julkisesti tehdään. Koekaniineitakin varmasti löytyy jotka haluavat parantaa elinolosuhteitaan esim. määrätyn laisilla ruokavalioilla. Ei ole konsti eikä mikään saada näytöön perustuvaa faktaa mutta sitähän ”virallistieteellinen” puoli vastustaa henkeen ja vereen. Pelkäävät tulla hävinneiksi eivätkä uskalla kertoa olevansa väärässä sillä joutuisivat kansan keskuudessa epäsuosioon myöntäessään huomattavat virheelliset ”hoitomuotonsa.” Joten mollaavat Antti Heikkilää pelastaakseen oman nahkansa

  4. Markku Tuoriniemi sanoo:

    Tästä on syntynyt niin suuri kohu, että kohtuuden nimissä Antti Heikkilälle pitäisi antaa kunnollinen tilaisuus tulla kuulluksi. Joku media pääsisi maailmankartalle järjestämällä kunnon keskustelutilaisuuden, jossa mukana olisi vaikkapa kolme molempien osapuolten edustajaa. Molemmat osapuolet voisivat nostaa esiin esimerkkitapauksia metodiensa toimivuudesta. Puhetta voisi johtaa joku kykenevä puolueeton henkilö, jonka kaikki osanottajat voisivat hyväksyä. Myöhemmin keskustelua voitaisiin jatkaa ja antaa keskustelijoille tilaisuus täydentää väitteitään haluamillaan tavoilla.

    • Janne Äl sanoo:

      Suurin kritiikki Heikkilää kohtaan kohdistuu nimen omaan siihen, ettei hän itse suostu reiluun väittelyyn, vaan keskittyy kriitikoiden henkilöiden arvosteluun argumenttien sijaan. Olen aivan varma, että ”paha” valtamedia on valmis antamaan heti tilaa Heikkilälle, jos hän vain on valmis väittelemään itse asiasta eikä Valtsun persoonallisuushäiriöistä.

  5. Markku Tuoriniemi sanoo:

    Me ihmiset tunnemme itse elämää aika huonosti. Itse asiassa emme ymmärrä sitä ollenkaan. Kehoittaisin niiden tieteenalojen edustajilta, jotka tutkivat asioita, jotka liittyvät elämän eri osa-alueiden tutkimiseen, vähän enemmän rehellistä nöyryyttä. Kun tutkitaan asioita, joista ei perinpohjaisesti ymmärretä mitään, tulosten tulkinta on lievästi sanottuna ongelmallista. Tästä johtuen kokemusperäinen tieto on monin kerroin luotettavampaa, kuin tulkinnat tutkimuksista, joiden ydintä ei kukaan ymmärrä.

    • AnnanMummi sanoo:

      Hyvin sanottu! Minäkin olen kauan ihmetellyt, miten ’asiantuntijat’ voivat tietää, voinko hyvin vai en. Jos itselläni on ollut ’kanttia’ kokeilla tri Heikkilän oppeja ja nyt vielä 76-vuotiaana olen täysin lääkkeetön! Sitä ennen erilaisia tulehduksia, kremppoja ja antibiootteja tämän tästä. Siis lääkkeet ensin. Vuonna 2010 se oli loppu ja siitä lähtien uusi elämä alkoi,. Miksi meistä ei tehdä tutkimusta? Meitä on paljon!!

    • Janne Laakso sanoo:

      ”Me ihmiset tunnemme itse elämää aika huonosti. Itse asiassa emme ymmärrä sitä ollenkaan.”
      Puhutko vain omasta puolestasi, vai mihin pohjaat väitteesi, ettei elämää ymmärrettäisi ollenkaan? Tutkimustieto on kokemusperäistä tietoa, jossa on riittävän suuri otanta. Yksittäisen lääkärin yksittäiset hoidot eivät tarjoa riittävän suurta otantaa johtopäätösten vetämiseen, siksi ”kokemusperäinen tieto” voi olla jopa vaarallista.

      • Markku Tuoriniemi sanoo:

        Janne, kyllä minä myönnän, että varsinkin viimeisen sadan vuoden aikana paljon ennen tuntemattomia asioita on pystytty selvittämään. Tämä on kuitenkin mielestäni avannut meille näköaloja siitä, kuinka monimutkainen asia elämä itsessään on. Me emme tiedä, miten elämä on saanut syntynsä, miten sitä ohjaavat järjestelmät ovat syntyneet ja miten nämä järjestelmät oikeasti toimivat. Esimerkiksi solu on toiminnaltaan uskomattoman monimutkainen ja siihen koodattu tieto on pakattu niin nerokkaasti ja tiiviisti, että kaiken tämän ymmärtäminen on vielä todella kaukana. Esimerkiksi viralliset selitykset elämän synnystä ja sen kehityksestä ovat niin epäloogisia, että mikäli myös ravintoon ja terveyteen liittyvä tiede hyväksyy teorioita yhtä löyhin perustein, ei luotto kaiken ymmärtämiseen ainakaan minun kohdalla ole kovin korkealla tasolla. Käytännön elämässä saadut kokemukset ovat huomattavasti luotettavampia, niiden avulla voidaan saada vastauksia, jotka ovat todellisia siitä huolimatta, että tieteen keinoin niitä ei kyetä selittämään.

  6. Heikki Jäntti sanoo:

    On joitain henkilöitä, jotka tietoisesti yrittää estää ihmistä valitsemasta itse oman kohtalonsa, eli riita on asiakkaasta ei potilaasta. Ei välitetä esimerkiksi diabetikon kärsimyksistä.
    Mahtaako yöunet olla hyvät, kun ajattelee näitä kärsiviä ihmisiä. Heikkilä on antanut monille avun , joka ei sovi virallisiin selityksiin.
    Niinisanotut asiantuntijat paljastaa oman kyvyttömyytensä kiusaamalla toisinajattelevia lääkäreitä aivan kuin Heikkilä olisi ainoa maailmassa, joka vastustaa TURHIA LÄÄKITYKSIÄ. Onko se paha asia, vai mistä on kysymys?
    Joku päivä koko ajatus tulee muuttumaan,? Mitä tapahtuu muutoksen jälkeen, mikä on jo tapahtunut useissa muissa maissa tosin liian myöhään.
    Pidetään kynsin ja hampain kiinni omista käsityksissä potilaista välittämättä, jopa väittämällä suomalaisten geenit ovat erilaisia kuten diabetes potilailla.

  7. ylipoppamies sanoo:

    ”Lääketieteellinen” mielipide väittää myøs että homeopatia on huijausta. Totuus on kuitenkin semmoinen että homeopatia auttaa joitakin ihmisiä joissakin vaivoissa. 2018 meillä ei olle olemassa mittaria joka voisi todentaa homeopatiaan littyyvät energiajäljet. 300 vuotta sitten kukaan ei tiennyt sähköstä mitään, Uskallan väittää että 300 vuoden päästä meillä on mittari joka todentaa homeopatiaan liittyvät energiat. Se mitä lääkäri Heikkilä kirjassaan kirjoittaa on kuulemma osa hänen omaa MUTU tietoansa. Kovin innokkaasti lääkärikollegat ovat hyökänneet Heikkilää vastaan. Ei hyvä. Toisaalta — Heikkilä ei kuulu lääkäriliittoon ja lääkäriliitto on yksi suoman vahvimmista (ammatti)järjestöistä, joka haluaa puolustaa reviiriäan. Kaikesta riipppumatta HYVÂÂ JOULUA kaikille tasapuolisesti. Apteekkari toisessa polvesssa. Homeopatiaa opiskellut…

  8. Martti Rivinoja sanoo:

    En tiedä, kuinka monelle tapaus Krista Lahtinen on tuttu/tiedossa. Kun lääkärit löivät hanskat tiskiin, hän selvitti itse mikä hänellä on syy oireisiinsa, ja sitten varmisti asian lääkäriltä.

    Mitä tästä pitäisi ottaa opiksi? Ketä syyttää, ketä kiittää?

    Omasta puolestani ihailu/kiitos potilasta kohtaan on oma vastaukseni, ja hänet todesta ottaneelle lääkärille. Syyttelyyn en lähde.

    ”Älä koskaan luovuta! Olet itse itsesi paras asiantuntija. Mahdottomastakin voi tulla mahdollista!💪🏼 Joskus se työ täytyy tehdä vain itse, vaikka ”hyvinvointivaltiossa” asummekin. Välillä lääkäreitä pitää vain vähän auttaa” (lainaus Kristalta alla olevasta linkistä.)

    http://kristalahtinen.blogspot.com/

  9. Kyösti Piilola sanoo:

    Hiukan ilkeämielisiä kokemuksia: 40-luvun lopulla isäni laitettiin kolmasti sairaalasta kotiin kuolemaan – äitini haki Viekin mummolta tropit – isäni parani – oli sairaalassa jossa kuoli huonon hoidon vuoksi 1949.
    Äitini serkulla oli samoihin aikoihin keuhkotuperkuloosi – molemmissa keuhkoissa reikä. Pääsi kotiin kuolemaan: paransi itsensä RAVINNOLLA ja elämän halulla ja eli pitkän elämän. Kokemus on teoriaa viisaampi. Tosi asioiden tunnustamine on viisauden alku.

  10. Jonna sanoo:

    Mielestäni kipu potilaiden hoitoon on pesiytynyt myöskin lääkäreitä jotka ovat aivan kuutamolla kivunhoidossa. Annetaan ohjeeksi tuijottaa kissa videoita, kuunnella valaan laulua ja tarjotaan Lind fullnessia. Itselläni tuli leikkauksessa kudoksiin hermovaurioita ja voin todella kertoa sydämestäni sen, että nuo uskomus hoidot ei hermokipuihin auta. Suomessa 800 kipupotilasta tekee itsemurhan, kun kokee saavansa huonoa hoitoa tai hoitoa mikä ei auta. Voisi mielestäni tämän asian jo vihdoin nostaa julkisuuteen. Kipu potilaiden tilannetta ei paranna kelan antamat haastattelut jossa kipupotilaita narkkareiksi ja Helsingin Sanomat komppaa, kun Amerikassa käytetään opioideja ja opiaatteja väärin, hei haloo, jumankekka ollaan ny Suomessa ja lääkkeitten käyttö on valvottua niin lääkärissä kuin myös apteekissa jossa ohjeita annetaan. Nuo ei ole vaarallisia, kun noudattaa lääkärin ohjeita. Kipua pitää hoitaa, hoitamattomana kipu ei parane, eikä myöskään siinä tilanteessa ihmistä saa työkykyiseksi. Itselläni on todella huono tilanne, olen huonolla hoidolla ja kipujeni vanki. Kivut alueella mihin käy kaikki liikkeet ja liikkuminen on hankalaa ja vaivalloista, lisäksi kudoksissa olevat hermovauriot pitäisi hoitaa, että ei leviäisi ne vauriot näin sanoi oma lääkärini. Mutta, silti mitään ei tapahdu ja kärsin, kidun ja valvonu yöt kipujen takia. Odottaako nämä henkiparantaja lääkärit, että itsemurhat lisääntyy, kun ei kiinnosta potilaiden hoito? Mistä nuo henkiparantajat saa palkkansa, vähättelystä ja potilaiden kipujen mitätöinnistäkö? Onkohan lääkärin ammatti väärä ala näille henkiparantajille, pitäiskö mennä seurakuntaan työskentelemään henkiparantajiksi kun tuo niin kovin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus?

  11. Spesialisti sanoo:

    Ei tämä ole ongelma muiden kuin syöpäpotilaiden osalta. Dieetit saa olla mitä vaan kunhan kohtuudella sanoi jo Ylppökin.
    Suurin ongelma on Sote ja sen aiheuttama maakuntien diagnostinen ja operatiivinen viive ja lähipalveluiden tuhoaminen.
    Viisas valitsee yksityisen heti.
    Uskomushoitoa on kun julkisella luullaanliian usein, että labroista näkee syövän.

  12. Mauri Lehtimäki sanoo:

    MItä on fiilistely, sen voi käsittää monella tavalla. Ymmärtääkseni feelings ovat tunteita, eli toimitaan tunteen pohjalta . Silloin pitää muistaa, tunteiden takana on aina aistimukset. Lääkärin silmä perustuu juuri tuohon aistimukselliseen sanattoman viestinnän kokemukseen, jossa lääkärin ventromediaalinen prefrontaalikorteks ja potilaan vastaava elin alkava resonoida toistensa kanssa. Ventromediaali prefrontaali kortex on hyvin tärkeässä yhteydessä moneen muuhun osaan esimerkiksi peilisolusystemin, insulaan ja ACC. Nämä kaikki välittävät sanatonta eli implisiittiseen muistiin liittvyvää tietoa. Lääkäri tuntee resonoinnin kautta sen miltä potilaalta tuntuu. Siinä auttaa manuaalinen tutkiminen, ja hidastaminen. Kliininen manuaalinen tutkimus on esimerkiksi Matti Tuovisen väitöskirjan (1973) mukaan erittäin tärkeä osa rauhoitaa potilasta, vähentää epäluuloa ja aggressiivisuutta. Aistimuksellinen ruumiimme (body-self ) on kaiken perusta, siihen perustuu kokemus itsestämme suhteessa maailmaan ympäristöön toisiin ja myös käsitteelliseen tietoisuuteemme. Voisiko o lla niin, että jotkut lääkärit osaavat sen paremmin ja saavat hyviä tuloksia tekemättä mitään, koskettavat ja kuuntelevat. Toiset eivät saa tyytyväisiä potilaita, vaika tietävät kaiken. Hollannin lääkintohallituksen komitea on tuonut esille evidence based haitat. Potilaat eivät mahdu niiden asettamiin luokkiin. Esim masennuksen 12 luokkaa, kaikkia pitäisi hoitaa samalla sabluunalla. Ortopedina leikkasin maaston mukaan, en kirjan ohjeiden mukaan, koska reuma oli usein tuhonnut nivelen ja se täytyi rakentaa uudelleen ja siksi kehitin sulavan tekonivelen. Siitä on jälkikäteen tehty kaksi väitlskirjaa. Hullu ajatus, joka toimi. Keniassa näin poppamiehen kallonporauksen jälkitilan, joka oli yhtä hyvä kuin nerokirururgin jäljiltä, Sinuhen ajoilllta lähtien sitä on tehty ja on evidence based. Joku voisi kutsua poppamiestä valelääkäriksi, mutta taito on siirtynyt sukupolvesta toiseen ja on nyt myös meidän lääkärien käytössä. Mikä on se arvokkain lääkärin toimenpide. Minulle on opetettu, että se on vuorovaikutus potilaan kanssa. Ja onko se evidence based, jos psykiatrien työ on nykyään pelkästään sitä? Mistä me voimme tietää tiedostamattomamme tiedottomuuden, ellei joku toinen kosketa meitä ja ole kanssamme vuorovaikutuksessa. Tämä on ollut golden standard lääkärin työssä. Ehkä olisi ensin hyvä mennä aistimuksellisen kehon syvereihin, niiden fiiflisten mukaan kuunnella ja olla kollegiaalisessa vuorovaikutuksessa myös niiden kanssa, joita meidän on vaikea ymmärtää. VAin siten heidän on mahdollista nähdä itsensä ja samalla nämme myös itsemme toisen peilauksen avulla, jos kykenemme ottamaan sen vastaaan.

  13. Mikko Laakso sanoo:

    Tässä Duodecimin pääsihteeri myy krjojaan. Jos kirjaan ei ole jotain kirjoitettu, niin ei ole.

    Kaikki hyvät lääkärit käyttävät mutua.

    Sille on parempikin sana: ”Kokemus”.

    Ongelma on se, jos kukaan ei käytä mutua.

    Nykyään tämä kollektiivisuutta korostava ajattelu on muotia ja siinä maailmassa keskiarvolääkärit hoitavat keskiarvopotilaita.

    Kos joku lääkäri on parempi kuin arvosana 7, niin lääkärit kantelevat hänestä jollekin virastolle. Eivät niinkään potilaat.

    Tämä neomarxistinen lähestyminen elämään ja lääkärin praktiikkaan on pelottava trendi.

  14. Mauri Lehtimäki sanoo:

    Mikä on lääketieteen perusta? Mistä se juontaa juurensa?

    Eikö se ole pitkän evoluution tulos. Olin 70 luvulla Keniassa ja näin siellä paikallisen poppamiehen potilaan, jolle poppamies oli tehnyt kallonporauksen, päävamman takia. Potilaan päässä ei ollut enää vikaa, hän toimi normaalisti, näin hänet muusta syystä.

    Miten suhtautua tähän Sinuhen ajoilta periytyvän tradition sallimaan leikkaukseen. Itse asiassa tuo hoito on nykyisten käypä hoito suositusten mukainen. Tekijä vaan ei ole lääkäri, mutta kisälliopissa oppinut toimenpiteen ja tehnyt niitä useita. Olemme myös itse osallisia tällaisen sukupolvien saatossa siirtyneen tiedon jatkumosta ja neurokirurgit tekevät samaa leikkausta samoin indikaatioin.

    Kipu on vaikea asia. Se voi tulla leikkauksen komplikaationa tai lääkityksen sivuvaikutuksena. Vaikeinta on sellainen kipu, joka on joka elimistö solussa ja joka mielen sopukassa. Siihen on vaikea löytää hoitoa. Itseasissa kipu on potilaan subjektiinen kokemus, jonka lääkäri voi kliinisen silmänsä kautta tuntea omissa nahoissaan. Siis lääkäri joka pystyy käyttämään ventromediaali prefrontaalikorteksia ja peilisolujaan.

    Toiminnalinen kipu on yhtä vaikea kuin vaurion aiheuttama kipu, mutta sitä voidaan hoitaa toiminnallisin keinoin. Grdoddeckilla 1931, olisi siihen jo hoito, hieronta ja psykoterapia. Eli syvä vuorovaikutussuhde ja kivuttoman kosketuksen aiheuttama oksitosiinin erityksen lisääntyminen, joka auttaa ruumistamme rauhottumaan ja jäsentämään mielen sisältöä aistimukselinena ruumiillisena kokemuksena itsestä kuten oikeuspsykiatri Matti Tuovinen kuvaa väitöskirjassaan 1973 kliinisen manuaalisen tutkimuksen tärkeyttä.

    Mikä estää potilasta olemasta tyytyväinen hoitoonsa tai mikä saa potilaan tuntemaan itsensä hoidetuksi, vaikka ei saa sairauteensa mitään hoitoa? Eikä se ole juuri tuo kosketus ja vuorovaikutus? Olisiko sitä mahdollisuus lisätä työssämme, jotta potilaiden ei tarvitsisi mennä muualle sitä hakemaan. Sen lisäksi voi antaa sen lääketieteellisen hoidon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *