Entisenä kliinikkoerikoislääkärinä haaveilen välillä, että palaisin sittenkin kliiniseen maailmaan, tekemään töitä lastenlääkärinä. Se on kyllä epärealismia jo tietojärjestelmien takia. Ennen kaikkea on tietysti selvää, että täydennyskoulutustarve olisi mittava ja osaamisen päivityksessä kova urakka. Itseni lisäksi mahdollisen tulevan työnantajan pitäisi varmistaa, että olen ajan tasalla. Kiinnostavaa on, että voisin myös aloittaa niin sanotun yleislääkärin praktiikan hetimmiten, vaikka lääkäritutkintoni on viime vuosisadalla suoritettu!
Monen muun Euroopan maan tapaista määrävälein tapahtuvaa osaamisen tarkistusta Suomessa ei ole (englannista suomennettuja sanoja ovat revalidaatio tai resertifikaatio). Suomessa yksittäiselle ammatinharjoittajalle on asetettu selvä velvoite kehittyä jatkuvasti ammatillisesti, työnantajan tehtävä on seurata ja mahdollistaa. Luottamus on avainsana.
Lääkärin työ on vaativaa ja vastuullista, ja on vaikea ajatella, että joku ryhtyisi siihen ilman vaadittavaa koulutusta ja osaamista. Tai näkemättä osaamisen ylläpidon tärkeyttä. Sitten on se yksittäinen henkilö, joka haluaakin valelääkäriksi. Ja ne ylen harvinaiset lääkärikoulutuksen läpikäyneet, jotka syystä tai toisesta jättävät osaamisen ylläpidon sikseen. Näitä tilanteita vahtii Suomessa valvontaviranomainen. Valvira toisaalta tarkistaa lisensoitavien tutkintojen oikeellisuuden todistusten perusteella ja toisaalta puuttuu havaittuihin ongelmiin jälkikäteen. Resertifikaatio on ennakoivaa. Tarkoitus on varmistaa jokaisen lääkärin ammattia harjoittavan osaaminen niin, että järjestelmä on laadukas ja potilasturvallinen.
Kannatan resertifikaatiota ideana. Paha kysymys on, miten se käytännössä toteutetaan. Onko hyvä tapa mitata poissa työpaikalta vietettyjä koulutuspäiviä? Onko kymmenen päivää sopiva määrä, ja mitä se takaa? Paljonko voimavaroja ja suoraa rahaa järjestelmään upotetaan? Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa käytössä olevat järjestelmät ovat kuulostaneet sekä työläiltä että hintavilta. En ole nähnyt tutkittua tietoa järjestelmien vaikuttavuudestakaan eli siitä, onko lääkäreiden osaaminen kohentunut, onko terveydenhuollon laatu entistä parempi ja potilasturvallisuus huippua. Ainakin Yhdysvalloissa on meneillään tiukka keskustelu liian työläiksi ja kalliiksi muotoutuneista käytännöistä.
Lääkäreiden erikoistumiskoulutus muuttuu. Yksi muutoksista on siirtyminen kohti osaamisen karttumisen arviointia sen sijaan, että nykymallin mukaan mitataan erikoistuvana lääkärinä vietettyä aikaa ja suoritetaan tentti. Ehkä osaamisen arvioinnista saadaan pohja myös resertifikaatiolle?
Minna Kaila
Vastaa