Ajankohtaiset

Lääkärien koulutuksesta huolehdittava maakunnissakin

Lääkärikoulutus on Suomessa käytännönläheistä. Siihen kuuluvat varhaiset potilaskontaktit ja tiedon käytäntöön soveltaminen. Lääkärin työtä pääsee seuraamaan ja harjoittelemaan kolmannesta vuosikurssista alkaen ja neljännen vuosikurssin opintojen suorittamisen jälkeen voi toimia lääkärin sijaisena rajoitetusti. Kun valmiiden lääkäreiden määrä eri syistä kaiken aikaa lisääntyy, on todennäköistä, että opiskelijoiden mahdollisuudet tehdä sijaisuuksia merkittävästi vähenevät. Amanuenssipaikat voivat vielä nousta arvoon arvaamattomaan.

Sote-uudistus voi ohjata samaan käytännönläheisyyttä vähentävään suuntaan, jos koulutuspaikat eivät erottaudu laadultaan erinomaisina myös hoidossa. Nuorten lääkäreiden yhdistys (NLY) selvitti työpaikkojen laatua koulutuspaikkoina erikoistumiskoulutuksessa: viiden tähden koulutuspaikat ovat Kaarinan, Rovaniemen ja Vantaan terveyskeskukset sekä Vaasan ja Päijät-Hämeen keskussairaalat.

Jotta terveydenhuollon ammattilaisten koulutus on Suomessa jatkossa vielä korkealaatuisempaa, on muutamasta tärkeästä reunaehdosta pidettävä kiinni. Tärkein näistä on järjestämisosaaminen: maakunnan pitää osata järjestää koulutusta kaikille sote-ammattilaisille! Viiden yliopistollisen maakunnan vastuu saattaa lääkäreiden ja hammaslääkäreiden osalta olla muita suurempi. Aivan erityisen tärkeää on huolehtia yleislääketieteen ja työterveyshuollon koulutuksesta, jos sote-uudistuksen tavoitteisiin aiotaan päästä.

Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on terveydenhuollon kustannusten lisääntymisen jarruttaminen (www.alueuudistus.fi). Ensilinjan lääkärit ovat avainasemassa. Jos moniongelmaisten potilaiden kalliiksi käyvä hoito entisestään pirstaloituu, on kustannusten lisääntymisen hillitsemisestä turha haaveilla (1, 2). Hoidon jatkuvuus ja pitkä hoitosuhde ovat niitä keinoja, joilla voidaan estää inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi käyvää päivystyksen käyttöä (3–5). Nyt näitä kokonaisvaltaisesti ihmistä hoitavia ammattilaisia on, mutta jos lääkäreiden peruskoulutuksesta ja erikoistumisesta ei pidetä huolta, miten on kymmenen vuoden päästä?

Professori Minna Kaila

 

Viitteet

1 Leskelä R-L, Komssi V, Sandström S, Pikkujämsä S, Haverinen A, Olli S-L, Ylitalo-Katajisto K. Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävät asukkaat Oulussa. Suom Lääkäril 2013;68(48):3163-3169

2 Leskelä R-L, Silander K, Komssi V, Koukkula L, Soppela J, Lehtonen L. Paljon erikoissairaanhoidon palveluja käyttävät potilaat Suom Lääkäril 2015;70(43):2865-2872

3 Manderbacka K, Arffman M, Lumme S, Lehikoinen M, Ruuth I, Keskimäki I. Perusterveydenhuollon mittatikku? Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996-2010. Suom Lääkäril 2015;70(48):3298-3304

4 Barker I, Steventon A, Deeny SR. Association between continuity of care in general practice and hospital admissions for ambulatory care sensitive conditions: cross sectional study of routinely collected, person level data. BMJ. 2017 Feb 1;356:j84. doi: 10.1136/bmj.j84.

5 Voutilainen S, Raivio R, Arvonen T, Mattila KJ. Hoidon jatkuvuus väheni tuntuvasti Oulun kaupungin perusterveydenhuollossa 1997-2012. Suom Lääkäril 2015;70(39):2529-2533

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Professori Minna Kaila on Lääkäriseura Duodecimin valtuuskunnan puheenjohtaja.