Ajankohtaiset

Hospitalistista yhdyslääkäri

Syksyn mittaan niin Yle ja Helsingin Sanomat kuin Lääkärilehti ja Mediuutisetkin kirjoittivat siitä, että Oulussa alkaa Suomen ensimmäinen hospitalistikoulutus. Ehtipä joku reipas kirjoittaa Wikipediaankin, että Lääketieteen sanastolautakunta pohtii termille suomenkielistä nimikettä.

Tällaisten uudenlaisten lääkärien työnkuva on Oulun yliopiston koulutusohjelman mukaan seuraavanlainen:

”Hospitalistin työnkuvaan sisältyy osastopotilaan diagnostiikan, tilan seurannan, hoidon ja kotiutuksen koordinointi, perussairauksien hoidon optimointi, kokonaislääkityksen arvio sekä potilaan hoitosuunnitelman koordinointi. Hospitalisti ei ole erillinen konsultoiva lääkäri, vaan hän yhdistää ja täydentää useiden erikoisalojen toimintoja ja hoitoa. Hospitalisti työskentelee yhteistyössä (ns. co-management) kulloisenkin erikoisalan lääkärin kanssa. Potilaskohtainen hoitosuunnitelma on yhteisesti tiedossa ja hoitoon osallistuvien lääkäreiden roolit ovat selvillä. Hospitalistin työhön voi kliinisen työskentelyn ohella sisältyä myös tutkimustyötä sekä opetus- ja ohjaustoimintaa.”

Hospitalisteja tarvitaan muuallakin kuin Oulussa, joten heitä rekrytoidaan sairaaloihin eri puolille maata. Suomenkielisemmälle ammattinimikkeelle on selvä tarve, minkä jo median kiinnostus osoittaa – siitäkin huolimatta, että edes vähän englantia lukenut ymmärtänee, että kysymyksessä on sairaalaan liittyvä tehtävä.

Erilaisia ehdotuksia termin suomentamiseksi saatiin, ja niitä käsiteltiin Lääketieteen sanastolautakunnassa. Suomessa hospitalistien on tiettävästi tarkoitus olla lääkäreitä, joten lääkäriyden haluttiin näkyvän termissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hospitalistit voivat olla myös sairaanhoitajia tai lääkärin apulaisia.

Ilmeisin vaihtoehto olisi ollut sairaalalääkäri, joka ei kuitenkaan enää ollut käytettävissä, sillä se on aiemmin ehtinyt vakiintua tarkoittamaan sairaalassa erikoislääkärin tutkintoa suorittavia lääkäreitä – ja vaikka tämä merkitys lienee häviämässä, termi sairaalalääkäri kannattaa jättää koskemaan kaikkia sairaalassa työskenteleviä lääkäreitä.

Hospitalistin työnkuva on monipuolinen, mutta avainasemassa siinä ovat etenkin yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä viestintä potilaille ja heidän omaisilleen. Termipohdinnassa painottuivat sanat sairaala, yleinen ja yhteys.

Vaihtoehdoista sairaalayleislääkäri tai yleissairaalalääkäri luovuttiin, koska niiden katsottiin sekoittavan käsitteitä. Hospitalistihan voi olla yhtä hyvin yleis- kuin erikoislääkäri, esimerkiksi pediatri, eikä ajatuksia toisaalta haluttu ohjata yleissairaalaankaan. Sairaalaerikoislääkäriä ei pidetty hyvänä, koska sairaaloissa työskentelevistä useimmat ovat joka tapauksessa erikoislääkäreitä, eikä termi siksi olisi osuva.

Myös termiehdotuksia laaja-alainen erikoislääkäri ja laaja-alainen sairaalalääkäri pohdittiin, mutta niitä pidettiin pulmallisina, koska esimerkiksi Oulun mallin mukaan hospitalistiksi pätevöityy kahden vuoden koulutuksella, kun erikoislääkärin nimikkeeseen vaaditaan vähintään viiden vuoden koulutus. Lisäksi yhdyssanatermi on yleensä sanaliittoa käytännöllisempi. Ehdotukset vierilääkäri ja lähilääkäri eivät innostaneet, eivät myöskään sairaalakliinikko ja yleiskliinikko, kun termiin kuitenkin haluttiin lääkäri perusosaksi.

Suomennosta pohdittaessa ehdittiin jo epäillä sitäkin, ettei termin tarkempi määrittely vielä kannata, koska toistaiseksi ei tiedetä, minkälaiseksi hospitalistin toimenkuva muotoutuu. Termiasioissa odottaminen ei kuitenkaan yleensä kannata, sillä käyttöön ehtii odotuksen aikana joka tapauksessa vakiintua yksi tai useampiakin vaihtoehtoja.

Yhteydenpidon ja koordinoinnin osuutta pidettiin lopulta tärkeimpinä, joten ehdotukset yhteyslääkäri, yhteyssairaalalääkäri ja sairaalayhteyslääkäri alkoivat kuulostaa parhailta. Keskimmäinen vaihtoehto jätettiin pois edellä mainituista syistä. Vaikka vastinpari yhteyshenkilö ja yhdyshenkilö tarkoittavatkin samaa, valittiin yhteyslääkärin sijaan suositettavaksi termiksi yhdyslääkäri, jonka mielikuvatasolla voi tulkita viittaavan selvemmin yhdistävään tavoitteeseen kuin pelkkään yhteydenpitoon. Toisin kuin yhteyslääkäriä, yhdyslääkäriä ei ainakaan Google-haun perusteella ole aiemmin juuri koskaan käytetty, joten se on vapaa käytettäväksi uudisterminä.

Lääketieteen sanastolautakunta siis suosittaa, että hospitalisti on yhdyslääkäri.

Jos yhdyslääkäri jossakin asiayhteydessä tuntuu liian ylimalkaiselta, sitä voi täsmentää lisäämällä eteen määriteosan, jolloin lopputulos on sairaalayhdyslääkäri. Yhdyssanan perusosaksi voi myös tarvittaessa vaihtaa erikoisalan, esimerkiksi yhdyspediatri.

Lauri Saarela

2 responses to “Hospitalistista yhdyslääkäri”

  1. Heikki Ahtola sanoo:

    Tällä kertaa en voi onnitella sanastolautakuntaa ehdotuksesta. Yhdyslääkäri maistuu kovin hallinnolliselta. OYS:n toimenkuvauksen peusteella tärkein työ on vahvasti kliinistä ja nimenomaan siihen on suuri tarve. Suurella osalla sairaalapotilaista on merkittäviä liitännäissairauksia, joiden hoito herkästi komplisoituu ja jää liian pienelle huomiolle. Kirurginen potilas hyötyy lääkäristä, jonka osaamisalue on perioperatiivinen kliininen lääketiede sairaalaympäristössä.
    Sairaalalääkäri nimi kuvaa tätä tehtävää ylivoimaisesti parhaiten. Se ei ole enää käytössä juuri missään erikoistuvien lääkäreiden nimikkeenä.
    Asiaa on erittäin tärkeä tutkia myös potilaan kannalta. Hänelle yhdyslääkäri -nimike ei tarkoita mitään. Sairaalalääkäri sen sijaan on hyvä ja kuvaava ilmaisu.

  2. Peter Wahlberg sanoo:

    Ehdotus paljastaa sairaanhoidon rappeutumisen, eli ilmeisesti ainakin Oulussa, hoidetaan tauteja, eikä potilaita. Ajatus on vastoin vanhoja lääkärin periaatteita.ka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FM Lauri Saarela on Aikakauskirja Duodecimin toimittaja ja kielentarkistaja ja Lääketieteen sanastolautakunnan jäsen.