Luulo ei ole tiedon väärtti – sanotaan vanhassa suomalaisessa sanalaskussa. Luulo on sanakirjan mukaan käsitteellisesti jotain tällaista: mielipide, käsitys, kuvitelma, olettamus, otaksuma, vaikutelma, uskomus. Meille medisiinareille tulee mieleen myös joitakin vanhoja johdannaisia: luulosairaus ja luulosairas. Vaikutelmakseni (yksi luulon synonyymeistä!) ajastamme on muodostunut, että luulo on monissa tärkeissä asioissa onnistunut pääsemään tiedon niskan päälle. Tämä näyttää olevan sekä valitettava että huolestuttava tilanne sekä meillä että muualla. Puhutaan jopa totuuden jälkeisestä ajasta.
Totuuden jälkeinen on mielenkiintoinen konsepti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjan mukaan totuus tarkoittaa yleiskielessä sitä mikä vastaa todellisuutta, tosiasiaa. Totuus on aika filosofinen olento ja sen olemuksen ehdoista on riittänyt pohdittavaa aikojen alusta lähtien. Monet käytössämme olevat viestimet mahdollistavat tosiasioiden vähättelyn, sivuuttamisen ja kilvoittelun mahdollisimman suurilla epätotuuksilla. Totuuden jälkeinen liittyy ehkä enemmän siihen, miten mielipide, jopa luulo murjoo tietoa ja todellisuutta.
Ajankohtainen esimerkki mielipiteiden ja tiedon välisestä kamppailusta on keskustelu alkoholipolitiikasta ja alkoholilainsäädännön muutoksen suunnasta. Jätän tässä yhteydessä pohtimatta näyttöön perustuvat alkoholin ominaisuudet: syöpää aiheuttava, keskushermostomyrkky, riippuvuutta aiheuttava, sikiötoksinen, jne. Keskustelua ei niinkään ole käyty alkoholin aineenvaihdunnasta ja biologisista vaikutuksista kuin sen kulttuurillisesta roolista ja taloudellisista näkökulmista. Jokunen sana on heitetty väliin aikamme matrasta, säätelyn purkamisesta.
Kuvaavaa ja surullista on se, että kaikkien terveysasiantuntijoiden esittämä näyttö haittojen lisääntymisestä on torpattu pelkillä mielipiteillä. Lähes käsittämätöntä on, että kun hallituksen oikea käsi raivokkaasti vääntää sote-uudistusta säästöjen, vaikuttavuuden ja terveyden edistämisen nimissä, vasen käsi tekee kaikkensa lisätäkseen alkoholihaittoja! Koskaan ei alkoholin saatavuuden lisääminen ole vähentänyt haittoja.
Amerikkalainen epidemiologi Charles Hennekens on kirjoituksissaan käyttänyt käsitettä ”totality of evidence”, näytön kokonaisuus, pohtiessaan kliinisen ja terveyspoliittisen päätöksenteon edellytyksiä. Käypä hoito- ja monien muiden hoitosuositusten lähtökohta on juuri tämä: mitä näyttöä kyseessä olevasta asiasta on, millaisen kokonaisuuden se muodostaa ja mitä johtopäätöksiä siitä voi vetää.
Tieteellinen näyttö – tieto – on harvoin valettu betoniin. Sen tarina itse asiassa alkaa luulosta tai tyylikkäämmin sanottuna oletetusta selityksestä ilmiölle eli hypoteesista. Jokaisen tutkimuksen myötä kokonaisuus karttuu. Uudet tulokset testaavat vanhoja ja muokkaavat kokonaisuutta, mutta hyvin harvoin kokonaan syrjäyttävät sen. Hennekens toteaa tieteellisen näytön harmittavan ominaisuuden: se on aina ainakin hieman epävarmaa. Epävarmuudestakin voi ja pitää pystyä tekemään johtopäätöksiä, mutta se eivät voi perustua käytettävissä olevan näytön hylkäämiseen.
Joulupukin kuvitteellinen hahmo ei muutu tieteelliseksi todeksi miljoonien ihmisten käsityksen takia. Hänen tarinansa on kuitenkin jännittävä ja luo osaltaan joulun tunnelmaa. Meidän pitää elämässä osata valita ne tarinat, joilla on hyvä tarkoitus ja onnellinen loppu.
Matti Rautalahti
Vastaa