Tasaisin väliajoin jokin tieteellinen tutkimustulos ylittää median uutiskynnyksen ja johtaa toimenpiteisiin. Viime vuonna WHO listasi tutkimuksiin perustuen pekonin syöpää aiheuttavaksi. Seurauksena Norjassa ja Ruotsissa toimiva hotelliketju Nordic Choice poisti pekonin aamiaisvalikoimastaan.
Suurin osa tutkimuksista ei näe minkäänlaista päivänvaloa, sillä niitä tehdään valtava määrä. Pekonitutkimuksen on epäilemättä pusertanut huippututkijoiden joukko. WHO-äänitorveksi pääsemiseksi jostain on kuitenkin aloitettava. Suomessa se tarkoittaa lääkisläisenä syväreitä.
Syväri on tutkielma, jonka jokaisen lääkisläisen pitää mieluiten kuuden opiskeluvuotensa aikana tuottaa maailmalle. Toki ei ole harvinaisuus, että syväri roikkuu viimeistelyä vailla muuten jo valmistuneella lääkärillä. Toiset tekevät vain syvärit, toiset väsäävät julkaistavan artikkelin ja toiset sitoutuvat jo alusta asti väitöskirjaprojektiin. Sielu on myyty ja muumipappasilinteri odottaa.
Opiskelukokonaisuuteen käytettävää aikaa ja työpanosta voinee mitata kulloisenkin kurssin opintopistemäärällä. Syväreihin ei kannata tätä soveltaa. En edes tiedä, montako opintopistettä joskus valmistuvasta pumaskasta saa. Aloitin omani toukokuussa 2015 ja naiivisti ajattelin, että tämä on jouluna valmis. Lasten jokellusta. Työ laajeni laajenemistaan ja lopulta hommasin itselleni hyvän ystäväni työparikseni. Edessämme on vielä kuukausia kestävää datan keräystä ja täydennystä.
Tässä on toki paljon omaa vikaa. Olen tähdännyt jo alusta asti julkaistavaan artikkeliin. Nyt jälkeenpäin onkin hauska ajatella, kuinka paljon nopeammin homma olisi sujunut, jos minulla olisi ollut minkäänlaista käryä mitä kaikkea tietoa taustadatassa tulee olla. Potilaan ASA-luokitus ja BMI ovat esimerkkejä tiedoista, joita en katsonut tarpeelliseksi kerätä leikkauksia käsittelevään tutkimukseemme, sukupuolen sentään otin. Näitä me nyt ystäväni kanssa metsästämme potilastietojärjestelmästä. Parin tunnin potilastietojärjestelmä ESKO:n tuijottelemisen jälkeen, kun näytössä pyörii taas hiiren osoittimen kohdalla pelkkä latauspallo, on olo kuin pähkinöidensä piilopaikan unohtaneella oravalla.
Ei ole kuitenkaan kahta kysymystä siitä, onko jokaisen lääkisläisen hyödyllistä opetella tekemään tutkimusta. Kyllä on. Nykyisessä maailmassa varsinkin lääkärin on ammatissaan kyettävä erottamaan höpöhöpö-tutkimus todellisesta tutkimuksesta. Julkisuudessa onkin puitu viime aikoina myös lääkärin tutkijana tekemiä mutkien oikaisuja omissa julkaisuissaan. Tässä taas tutkimiseen linkittyy raha tavalla, jonka puimisen jätän mieluusti minua fiksummille.
Pätevän tutkimuksen erottaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Oulussa harjoittelimme tulkintaa analysoimalla erään tutkimuslaitoksen artikkeleita, jotka olivat kattavia epidemiologisia tutkimuksia mm. thaimaalaisten lasten astman ja kokolattiamattojen välisestä yhteydestä. Laitos suoltaa samanlaisia papereita ulos mappitolkulla. Kurssilla heräsi sama kysymys, jota mietin silloin tällöin siinä pienessä kopissa, jossa istun keräämässä dataa: onko tässä järjen hiventäkään?
Nyt kuitenkin kun itse väsää aineistoa kasaan, on helppo osoittaa omasta toiminnastaan virheet. Tai ainakin sen jälkeen, kun on kantapään kautta oppinut, ettei tämä voi mennä näin. Ne ovat niitä aivan samoja virheitä, joita on varmasti monissa tutkimuksissa. Potilastietojärjestelmästä voi puuttua jonkun tiedot. Toinen on merkannut leikkauksessa annetut nesteet aivan eri tavalla kuin toinen. Siinä voi sitten raapia päätä, että minkä arvon nyt tällä kertaa ottaa tutkimukseen mukaan. Kahvia kuluu infernaalinen määrä.
Tutkimuksen tekeminen itsessään on arvo. Muuten tekisimme asioita vain kokemuspohjalta. Antibiootit voisivat edelleen parantaa silmissämme kaikki vaivat, joissa on kuume mukana. Siksi tutkimuksen tekemisen opetteleminenkin on arvokasta. Joku nappaa syötin ja tekee tutkimisesta uran itsellensä.
On myös hieno huomata, kuinka joku opiskelukaveri hurahtaa tutkimiseen ja tekee pitkäjänteisesti töitä sen eteen, eikä lopputulos ole ennalta arvattavissa. Sen kuitenkin voin arvata, ettei minun ja ystäväni tekele julkaistaessa tule ylittämään Hesarin uutiskynnystä, eikä johtamaan hotelliketjun aamiaismuutoksiin. Eikä muuten johtanut WHO:n tutkimuskaan. Pekoninnälkäisten ihmisten murskapalautteen takia hotelliketju joutui viikossa pyörtämään päätöksensä.
Okke Nikkinen
Olisi mukavaa kuulla näin terävän nuoren kollegan ajatuksia useamminkin.
T: Vanha ja väsynyt