Tarkistatko yhä uudestaan, että hella on varmasti sammutettu? Pesetkö bakteerien pelossa käsiäsi jatkuvasti? Tunkeutuuko mieleesi yhtenään pakonomaisia ajatuksia, jotka aiheuttavat huomattavaa stressiä ja ahdistusta? Nämä voivat olla merkkejä pakko-oireisesta häiriöstä. Uutuuskirja Irti pakko-oireista neuvoo kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvan hoito-ohjelman, jonka avulla pakko-oireista voi vapautua itse.
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii noin 2–3 henkilöä sadasta, lievemmistä pakko-oireista vielä useammat. Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan silloin, kun oireet ovat liiallisia ja epärealistisia sekä haittaavat merkittävällä tavalla normaalia elämää ja ihmissuhteita. Myös lievemmät pakko-oireet voivat heikentää elämänlaatua.
– Pakko-oireisen häiriön tyyppejä ovat esimerkiksi pesemis- ja siivoamispakko, tarkistamispakko, toistamispakko, järjestämispakko, keräämispakko sekä pelkkinä ajatuksina ilmenevä pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireet voivat muodostua merkittäväksi taakaksi jokapäiväisessä elämässä. Niiden kanssa ei kannata jäädä yksin, apua on saatavilla, sanoo FT, PsL Jan-Henry Stenberg.
Irti pakko-oireista itsehoito-opas tarjoaa tietoa pakko-oireista ja oireiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä sekä auttaa huomaamaan, miten hankalien asioiden välttely voi entisestään pahentaa tai ylläpitää oireita. Kirjan harjoitukset auttavat myös muokkaamaan ajatus- ja käyttäytymismalleja ja haastamaan oireita tuottavia uskomuksia.
Pakko-oire paranee ahdistavan ajatuksen kohtaamisella
Pakko-oireet syntyvät vähitellen, kun henkilö yrittää toistuvasti välttää epämukavia, ahdistusta aiheuttavia asioita.
– Ihminen voi sattumalta huomata, että jokin tietty toiminta vähentää ahdistusta. Esimerkiksi tulipalon pelkäämiseen liittyvä ahdistusta tilapäisesti vähentävä toiminta voisi olla hellan tarkistaminen. Kertaalleen tarkistaminen olisi luonnollista, mutta koska tarkistaminen vähentää ahdistusta ja helpottaa oloa, voi siitä tulla rituaalinomaista käyttäytymistä. Tarkistaminen ei kuitenkaan vähennä pakonomaisia ajatuksia tulipalosta, vaan päinvastoin lisää niitä, Stenberg sanoo.
Rituaalinomaiset toiminnot tai käyttäytyminen, joiden tarkoitus on vähentää ahdistusta, lisääntyvät, kun niiden teho jää lyhytaikaiseksi. Hetkellisen helpotuksen saavuttamiseen tarvitaan yhä enemmän rituaalien toistamista. Lopulta pakko-oireilun noidankehään liittyvä toiminta voi täyttää suuren osan valveillaoloajasta, eikä epämukavuutta saada sittenkään poistettua.
– Pakko-oireisen häiriön hoidossa noidankehä rikotaan toimimalla päinvastoin: välttämisen sijaan opitaan asteittain kohtaamaan ahdistusta. Tällöin tottumisen myötä erityisen merkityksen saaneeseen ajatukseen liittyvä ahdistus vähenee ja noidankehä murtuu. Hoitoon sisältyy myös pakko-oireiluun liittyvien erityisiä merkityksiä saaneiden ajatusten muuttamista tavallisiksi ajatuksiksi. Näin havainnollistuu, että ajatuksilla ei voi saada aikaan esimerkiksi todellista tulipaloa, Stenberg kertoo.
Irti pakko-oireista -opas pohjautuu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelussa kehitettyyn pakko-oireiden nettiterapiaan. Nettiterapioihin ohjaudutaan terveydenhuollosta tehdyn lähetteen perusteella. Lisätietoja nettiterapiasta löytyy osoitteesta www.nettiterapiat.fi.
Irti pakko-oireista
Jan-Henry Stenberg, Riitta Suvanto-Witikka, Eero-Matti Koivisto, Matti Holi, Grigori Joffe
Kustannus Oy Duodecim, 1. painos 2016, 181 sivua
ISBN: 978–951–656–475–6
Suositushinta: 24,00 €