Langerhansin jalanjäljissä

Kuvittele olevasi estejuoksuradalla. Et ole nähnyt radan karttaa, joten et voi tietää, kuinka pitkä rata on ja mikä sinua odottaa sillä hetkellä voitettavana olevan esteen takana. Onko siellä ystävällinen aurinkoinen hiekkapolku, ukkosmyrskyinen ylämäki vai kenties jopa yksi Wipeout-ohjelman ovelista esteistä?

Tieteellisen tekstin kirjoittaminen on kuin kuvaamallani esteradalla juokseminen. Välillä pääsee etenemään jopa huippunopeutta, mutta joskus pahimmat esteet pakottavat ottamaan muutamia askeleita taaksepäin ja miettimään vaihtoehtoisen reitin, jolla pystyy kiertämään liian vaikean tai ylitsepääsemättömän esteen.

Kirjoittaminen ei ole helppoa, minkä jokainen, joka on päässyt – tai joutunut, riippuu miten asiaan suhtautuu – tuottamaan tieteellistä tekstiä, tietää oikein hyvin. Erityisesti artikkelin kirjoittaminen koetaan hankalaksi, sillä tekstin eri osia saa hioa kymmeniä, jopa satoja kertoja. Itselläni ei ole tästä omakohtaista kokemusta, mutta olen kuullut kokemuksia heiltä, jotka ovat artikkeleja kirjoittaneet.

Miten siis kirjoittaa mahdollisimman hyvää tekstiä mahdollisimman kivuttomasti? Vaikka olen itse tekemässä kirjallista työtä enkä artikkelia, kohtaan samantapaisia ongelmia kuin artikkelin tekijät. Maaliviivaa ei pääse ylittämään, ellei ole ensin ylittänyt lähtöviivaa. Ensimmäinen ja monesti vaikein este juoksuradalla on siis aloittaminen. Mistä pitäisi aloittaa? Pitäisikö seurata tutkielman tai artikkelin sisällysluettelon mukaista järjestystä vai joitain muita ennalta määrättyjä askelmerkkejä?

Paras tapa on tehdä juuri niin kuin itselle tuntuu parhaalta.

Jos haluat aloittaa viimeisestä osiosta, aloita siitä. Jos keskeltä aloittaminen sopii juuri sinulle, tee niin. Kukaan ei voi tulla sanomaan, mikä sopii parhaiten juuri sinulle; vain sinä itse määrittelet, miten saat itsestäsi eniten irti. Tietenkin kannattaa kuunnella kokeneempien neuvoja, sillä heillä on omakohtaista kokemusta, miten kirjoittaminen luonnistuu parhaiten. Kuitenkin vain oman kokemuksen kautta löydät lopulta oman tyylisi.

Eräs vanhempi opiskelija kertoi, kuinka hänelle artikkelin kirjoittaminen on vaikeaa. Hän ratkaisi ongelman kirjoittamalla aina yhden osion kerrallaan eikä hievahtanut paikaltaan ennen kuin osio oli kokonaan tehty. Sen jälkeen raakaversiota on helppo muokata, kun on runko, jonka ympärille rakentaa.

Ohjaajalle lähettämistä ja muokkaamista voi joutua tekemään useita kymmeniä kertoja ennen kuin kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Siksi kannattaakin tehdä useita artikkelin osioita rinnakkain: yksi on muokattu, toinen on muokkauksessa ja kolmannesta on vasta valmistumassa raakaversio, jolloin myös välttää projektin viivästymisen ja huomion herpaantumisen.

Muista, että juoksukilpailuista eroten kirjoittaminen on yleensä tiimityötä.

Vaikka sinä olisit ensimmäinen kirjoittaja, saat ja pitääkin kysyä aina neuvoa, kun kohtaat esteen, jonka ylitse et itse pääse. Aidankin yli on helpompi kiivetä, kun joku työntää vauhtia ja neuvoo tekniikkaa eikä tarvitse vain omalla lihastyöllä kammeta itseään ylös. Kuten parisataa vuotta sitten elänyt fysiologi Claude Bernard on sanonut: ”Art is I; science is we.

Olette varmasti huomanneet, hyvät lukijani, että minulla tekstiä riittää välillä liiaksikin asti toisin kuin mitä tieteellisessä tekstissä tulisi olla. Parhaimmillaan se on tiivistä ja napakkaa, mutta silti informatiivista ja olennaiset asiat esittelevää. Useimmiten monet kompastuvat liian pitkiin ja polveileviin virkkeisiin. Mielikuvaharjoituksena kannattaakin ajatella kasvattavansa geometristä puutarhaa eikä sademetsää, jotta ei eksy sivuraiteille.

Jos tuntuu, ettei työlläsi ole kuitenkaan mitään merkitystä, muista, että jopa opiskelijana voit saavuttaa tieteellisen läpimurron. Paul Langerhansin saavutus, Langerhansin saarekkeiden löytäminen, on varmasti kaikille tuttu, mutta harva tietää sen, että Langerhans teki havaintonsa ollessaan vielä lääketieteen opiskelija. Kuitenkaan kukaan ei olisi koskaan saanut tietää Langerhansin löydöksestä, ellei hän olisi julkaissut siitä artikkelia. Siispä kun kaadut mutaesteeseen, muista ettet ole yksin. Kannusta itseäsi verkkokauppa Alibaban perustajan, Jack Man, sanoin: ”Never give up. Today is hard, tomorrow will be worse, but the day after tomorrow will be sunshine” ja jatka eteenpäin. Maaliviivan ylittäminen tuntuu siten entistäkin palkitsevammalta.

 

  • Tämänkertainen teksti on professori Kalle Kurpan luennon ”Writing a scientific article from biomedical research” inspiroima
  • Halutessasi voit katsoa Grant Steenin tutkimuksesta ”Writing for publication in a medical journal” hyvän lääketieteellisen julkaisun piirteitä: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3510958/

Kansikuvan kuvalähde: https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRkcnByH-MAzmdLLBibc6L-xQe6BNUtMSn9XC5hpFF66Da019C1

 

Susanna Haapanen, toisen vuosikurssin opiskelija, Tampereen yliopisto