K-vitamiinia paljon saavat saattavat elää muita pitempään

Runsaasti K-vitamiinia ruoastaan saavat keski-ikäiset näyttäisivät olevan pienemmässä vaarassa menehtyä sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään seuraavien 20 vuoden aikana. K-vitamiinia saa mm. parsakaalista, pinaatista, muista vihreistä lehtikasviksista ja kasviöljyistä.

Tuoreessa tanskalaisaineistoon perustuvassa tutkimuksessa K-vitamiinin vaikutuksia selvitettiin seuraamalla 56 000 keskimäärin 56-vuotiasta 23 vuoden ajan. Seurannan aikana 14 000 osallistujaa menehtyi. Kuolemista 5 000 johtui sydän- ja verisuonitaudeista ja 6 300 syövästä.

Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien ruokavalioista ja kuolemantapauksista, eniten K-vitamiinia (192 mikrogrammaa päivässä) ruoastaan saavat menehtyivät seurannan aikana noin neljänneksen epätodennäköisemmin kuin sitä vähiten (57 mikrogrammaa päivässä) saavat. Yhteys koski kokonaiskuolleisuutta sekä sydän- ja verisuonitauti- ja syöpäkuolleisuutta.

Havainnot pysyivät ennallaan senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin osallistujien muu ruokavalio, terveydentila, elämäntavat ja muita riskitekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tulokset olisi silti hyvä varmistaa lisätutkimuksissa.

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Se on tärkeä myös luiden ja verisuonten terveydelle.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin K1-vitamiinia, jota saa kasviksista. K-vitamiinia on kuitenkin myös K2-muodossa mm. maksassa, kananmunissa sekä juustossa ja muissa hapatetuissa ruoissa, mutta sen saantia ei pystytä luotettavasti arvioimaan, minkä takia sen terveysvaikutuksia on vaikea tutkia. Ihmisen elimistö pystyy tuottamaan K2-vitamiinia.

Suomessa K-vitamiinin saannille ei ole virallisia suosituksia, mutta suomalaisten saanti on iästä ja sukupuolesta riippuen välillä 90–105 mikrogrammaa vuorokaudessa. K-vitamiinin puutos on hyvin
harvinaista.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Epidemiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim

(European Journal of Epidemiology 2021;36:1005–1014)

https://doi.org/10.1007/s10654-021-00806-9