Itsensä yksinäiseksi kokevat sairastuvat muita todennäköisemmin masennukseen ja heidän masennusoireensa ovat myös usein vakavampia, tuore tutkimus vahvistaa. Tutkimus julkaistiin Lancet Psychiatry -lehdessä.
Samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta ei yhtä laajassa, laadukkaassa ja pitkässä tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 4 200 yli 50-vuotiasta, joita seurattiin kahdentoista vuoden ajan. Yksinäisyyttä ja masennusoireita kyseltiin kahden vuoden välein halki seurannan.
Analyysin perusteella masennusoireita ilmaantui seurannan aikana sitä todennäköisemmin mitä yksinäisemmäksi henkilö itsensä koki. Yhteys näkyi riippumatta monista tuloksiin mahdollisesti vaikuttavista taustatekijöistä kuten osallistujien muusta terveydentilasta, geneettisestä sairastumisalttiudesta sekä sosiaalisen tuen ja eristäytyneisyyden määrästä.
Tutkijat arvioivat, että noin 11–18 prosenttia osallistujien masennuksista olisi estynyt ilman yksinäisyyttä. Luku ei kuulosta kovin suurelta, mutta masennuksen ja yksinäisyyden yleisyyden vuoksi sillä on merkitystä väestötasolla. Yhteys näkyi koko kaksitoistavuotisen seurannan ajan, mutta heikkeni vuosien varrella.
Tulokset vahvistavat näyttöä yksinäisyyden ja masennuksen yhteydestä. Tutkijat uskovatkin, että yksinäisyyden vähentämiseen tähtäävät toimet voisivat vähentää myös masennusta. Yksinäisyydestä lääkärin vastaanotolla kertovat kannattaisi myös tutkia masennuksen varalta. Samoin masennuspotilailta olisi hyvä kysyä yksinäisyydestä.
Itsensä yksinäiseksi kokevien on aiemmissa tutkimuksissa havaittu sairastuvan muun muassa sydäninfarkteihin ja aivoverenkiertohäiriöihin tavallista todennäköisemmin.
Masennukseen sairastuu noin joka seitsemäs suomalainen jossain vaiheessa elämänsä aikana. Usein se alkaa jonkin kielteisen elämänmuutoksen, kuten avioeron, työttömyyden tai läheisen kuoleman jälkeen.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Psychiatry 2020;DOI:10.1016/S2215-0366(20)30383-7)