Leikkaushoito ehkäisee akillesjänteen repeämän uusiutumista, mutta vaikutus vähäinen

Leikkaushoito voi ehkäistä akillesjänteen repeämien uusiutumista paremmin kuin konservatiivinen hoito, mutta käytännössä ero ei ole kovin suuri. Samalla kasvaa myös leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden ja varsinkin tulehdusten riski. Akillesjänteen repeämiä voidaan hoitaa leikkauksella tai ilman, mutta viime vuosina leikkaushoidon suosio on laskenut.

Tulokset perustuvat 29 aikaisemman tutkimuksen katsaukseen ja meta-analyysiin, ja niiden perusteella leikkauksella hoidetuista noin 2 prosenttia sai uuden repeämän, kun konservatiivisesti, ilman leikkausta hoidetuilla repeämä uusiutui 4 prosentissa tapauksista.

Suurin piirtein samansuuruinen ero havaittiin, kun tutkijat tarkastelivat potilaiden komplikaatioita, mutta tällä kertaa luvut olivat toisin päin. Leikkauspotilailla oli varsinkin tulehduksia enemmän kuin konservatiivisesti hoidetuilla.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että leikkauksen avulla akillesjänteen repeämät uusiutuvat harvemmin, mutta käytännössä ero konservatiiviseen hoitoon on hyvin pieni. Samalla suurentunut komplikaatioriski pienentää leikkauksesta saatavaa hyötyä entisestään, joten leikkaus ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto kaikille potilaille.

Tulokset tukevat suomalaisia hoitokäytäntöjä, joiden mukaan hoitopäätös tehdään yksilöllisesti huomioiden potilaan tarpeet ja riskit. Leikkausta suositaan kilpaurheilijoilla sekä kroonisissa repeämissä, ja konservatiivista hoitoa normaalisti liikkuvien sekä iäkkäiden ja ei-aktiivisten henkilöiden akuutissa repeämässä. Konservatiivisessa hoidossa nilkka kipsataan, minkä jälkeen käytetään ortoositukea ja kuntoutusta.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä.

Akillesjänteen repeämä on varsin yleinen keski-ikäisten urheiluvamma, ja sen ilmaantuvuus lisääntyy väestön ikääntyessä. Yleensä vamma syntyy esimerkiksi pallopelissä normaalia kovemman ponnistuksen seurauksena. Usein potilas kuulee tällöin napsauksen akillesjänteen seudussa.

Uutispalvelu Duodecim

(BMJ 2019;364:k5120)

https://doi.org/10.1136/bmj.k5120