Pitkäaikainen altistuminen ilmansaasteille ja hengitysilman pienhiukkasille saattaa yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan edistää valtimoiden kalkkeutumista. Havainto lisää jo valmiiksi mittavaa näyttöä ilmansaasteiden ja sydänoireiden välisestä yhteydestä.
Lancet-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat kymmenvuotiseen tutkimukseen, jossa 6 800 suurkaupunkialueella asuvan osallistujan sepelvaltimoita tutkittiin toistuvasti tietokonekuvauksella sekä ultraäänellä.
Kun tutkijat yhdistivät kuvantamistutkimusten tulokset tietoihin osallistujien asuinalueiden ilmansaasteista, he havaitsivat sepelvaltimoiden kalkkeutuneen sitä enemmän mitä suuremmille PM2,5-pienhiukkaspitoisuuksille henkilö oli altistunut. Myös typpioksidialtistus, joka on pääosin peräisin autoliikenteestä, liittyi valtimoiden kalkkeutumiseen, mutta yhteys jäi epävarmaksi. Ilmansaasteet eivät tässä tutkimuksessa vaikuttaneet valtimoiden sisäpintojen paksuuntumiseen.
Tutkimukseen osallistuneet eivät altistuneet poikkeuksellisen suurille PM2,5-hiukkaspitoisuuksille (keskimäärin 9–23 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa), joten havaitut vaikutukset koskevat todennäköisesti hyvin suurta ihmismäärää ympäri maailmaa. EU:ssa ja Suomessa PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen raja-arvo on 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa terveyshaittoja alkaa todennäköisesti ilmaantua jo tätä alhaisemmilla tasoilla.
Suomeen suurin osa hengitysilman PM2,5-pienhiukkasista kulkeutuu ulkomailta. Etenkin taajamissa puulämmitys on kuitenkin paikallisesti merkittävä hiukkasten lähde. Kaupungeissa merkittävä osa hengitettävistä hiukkasista on autojen nostattamaa katupölyä.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2016;DOI:10.1016/S0140-6736(16)00378-0)
http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)00378-0