Kadonnutta motivaatiota metsästämässä

Kadonnutta motivaatiota metsästämässä

Tyhjän paperin syndrooma on monelle meistä liiankin tuttu. Valkoinen paperi luo kalmeaa hehkua ahdistuneen nuoren tutkijan kasvoille ja kursori vilkkuu näytöllä syyttävästi. ”Kirjoita! Kirjoita! Kirjoita!” se huutaa äänettömästi.

Miten sitten saisi keksittyä, mitä kirjoittaa ja vieläpä saada se kirjoitettua edes jotenkin järkevään muotoon? Väkisin vääntämällä voi saada aikaan ihan kelvollistakin tekstiä, mutta ainakin kirjoitusprosessista nauttiminen on tällöin utopistista.

Toisaalta jos taas odottelee, että kyllä se motivaatio vielä iskee, voi kulua viikkoja tai kuukausia ilman, että tapahtuu mitään. Kun saa jotain aikaiseksi, paperi ei enää ammota tyhjyyttään, ja tyhjän tiedoston kammo haihtuu. Kuten Kungfutsekin on sanonut: ” It does not matter how slowly you go as long as you do not stop.”

Motivaatiota kirjoittamiseen nostattaa, jos tietää jo kirjoittamaan alkaessaan, mitä haluaa tällä kertaa sanoa, eikä ideoi vasta kirjoittaessaan. Tekstistä tulee tällöin yleensä myös sujuvampaa, joten ensimmäisen version korjailukin helpottuu, kun ei tarvitse kääntää koko tekstiä päälaelleen. Aina kun saat idean, miten jotain kirjoitat, laita se heti ylös paperille, jos et pääse kirjoittamaan sitä välittömästi käsikirjoitukseen. Mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin pienen huomautuksen kiusaava vaikutus aivojen perällä: keksin aiemmin, mitä ja miten tämän kirjoitan, mutta olen jo unohtanut sen.

Motivaatiota ei pysty ylläpitämään, jos sen eteen ei tee töitä.

Pitämällä oman aiheensa koko ajan mielessä saa uusia ideoita aivan alitajuisesti ja mikäpä sen mukavampaa kuin istahtaa koneen ääreen ja sulavasti kirjoitella koko osio kerralla. Pidä siis koko ajan tuntosarvet herkillä. Jos kuulet jonkun puhuvan jotain omaan tutkimusaiheeseesi liittyvää, höristä korviasi. Saatat oppia jonkin kiinnostavan yksityiskohdan, josta voit etsiä lisää tietoa tai jota et ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi.

Uppoutuminen aiheen syövereihin voi myös auttaa herättämään nukkuvan motivaation. Tavoittele flow-tilaa ja karsi häiriötekijät. Älä ajattele, että sinua ei kiinnosta tai että olisi niin paljon muutakin tekemistä. Keskittämällä ajatustesi polttopisteen juuri aiheeseen saat motivaatiosi nousemaan ylös luolastaan ja syöksemään sinisenä hehkuvaa tulta kuin lohikäärme.

Alun innostus ei pysty kauaa ylläpitämään motivaatiota, jos sitä ei ruoki. Kannusta itseäsi joka kerta, kun saat kirjoitettua tutkielmaasi eteenpäin. Näin on helpompi jatkaa seuraavallakin kerralla kuin jos joka kerta sättisit itseäsi siitä, että sait liian vähän aikaiseksi. Tärkeintä on kuitenkin aloittaa, sillä motivaatio saattaa herätä aivan huomaamattasi, kun kirjoitat. Muista kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1913 voittaneen Rabindranath Tagoren sanat:

”You can’t cross the sea merely by standing and staring at the water.”

 

Kuvalähde: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/7d/95/94/7d95944b2401deeaa6143620d6499443.jpg

 

Susanna Haapanen, toisen vuosikurssin opiskelija, Tampereen yliopisto