Carpe diem – tartu hetkeen!

Carpe diem – tartu hetkeen!

Syvärit – tai elämä yleensä – ei ole vain kilpajuoksu aikaa vastaan, vaan yksi uusi kokemus, joka muovaa meistä sellaisia kuin olemme. Arvioin olevani suurin piirtein oman syvärimatkani puolessa välissä, mutta varma voin olla vasta saavuttuani päämäärääni, johon pääsemistä en haluaisi murehtia tai edes olla huolissani.

Jos viettää elämänsä murehtien ja huolehtien tulevista asioista, ei tule koskaan nauttimaan juuri tästä hetkestä. Tämä pätee yhtä hyvin sekä yleisesti elämässä että syvärien tekemisessä. Jos koko ajan murehtii tulevista deadlineista, vastaamattomista sähköposteista ja opiskeltavista asioista, matkan hauskuus jää huomaamatta.

Usein sanotaan, että tärkeintä on matka eikä niinkään päämäärä. Itse olen sitä mieltä, että molemmat ovat yhtä tärkeitä, sillä mitä järkeä on edes lähteä matkalle, jos mitään päämäärää ei olekaan odotettavissa? Päämäärästä täytyy pitää huolta, mutta ei kannata tuijottaa vain sitä, jos haluaa saada matkastakin jotain irti.

Kukapa meistä tuijottaisi junassa vain kuvaa matkakohteesta ja menettäisi kaikki upeat vaihtuvat maisemat, jotka vilahtelevat ohi? Matka-vertaukset ovat todennäköisesti kaikkein käytetyimpiä ja kliseisimpiä, mutta samalla ne ovat kuitenkin usein myös kaikkein osuvimpia.

Murehtiminen kuluttaa voimavaroja, jotka voisi kohdentaa paljon järkevämmin, eikä murehtimalla edes saavuta mitään. Jos 40% ajatuksista kuluu murehtimiseen ja 60% oikeasti asiaan keskittymiseen, voi hyvin kuvitella myös työtehon laskevan vastaavalla tavalla.

Helppoja tapoja poistaa huolia mielestä on tehdä niistä lista, josta voi aina yliviivata jo suoritettuja asioita, eikä tarvitse muistella, mitä pitikään seuraavaksi tehdä.

Meditaatio tai jooga voi auttaa, mutta itse en oikein koskaan ole mieltynyt kumpaankaan, vaan listamalli sopii minulle paremmin. Myös rentoutuminen ja selkeä vapaa-ajan erottaminen työskentelyajasta voi auttaa poistamaan paineita. Erään tamperelaisen vaatekaupan seinälläkin kehotetaan elämään hetkessä: ”Grab it today because tomorrow it might be gone forever”, mitä voi tietysti soveltaa myös tutkimuksen tekoon eikä vain uuden vaatteen hankintaan. Mitä erikoisimmista paikoista viisautta löytyykään.

Syväreitä tehdessä kannattaa ottaa rauhallisesti ja tehdä työ mieluummin huolella ja hitaasti kuin nopeasti ja hirveä stressi päällä.

Epäinhimilliset deadlinet eivät palvele ketään, vähiten itse tutkimusta. Vaikka olisi tekemässä artikkelia, jossa julkaisupaineet ovat suuremmat kuin esimerkiksi perinteisessä gradumallisessa kirjallisessa raportissa, ei kannata murehtia liikaa valmistumisaikatauluista. Tosin valmistumispaineet aiheuttavat päänvaivaa heille, joilla syvärit ovat syystä tai toisesta jääneet ehkä hiukan liian myöhäiselle ajankohdalle tehtäväksi. Tällöin kannattaa pohtia omia voimavarojaan ja miettiä, kuinka paljon haittaa yhdestä lisävuodesta olisi. Ehkäpä juuri se onkin kaikkein antoisin osa matkasta.

Tulevaisuudesta murehtiminen on yhtä ärsyttävää kuin elohiiri silmässä. Sen vaivatessa sitä ei pysty sulkemaan pois mielestään, mutta kun siitä pääsee eroon, sille ei uhraa enää pienintäkään ajatusta. Huomisen murehtimisen luopumisesta löytyy myös viisautta ehkä hieman luotettavammasta paikasta kuin vaatekaupan seinältä, sillä kuuluisan Dalai Lama XIV:n sanoin: “There are only two days in the year that nothing can be done. One is called Yesterday and the other is called Tomorrow. Today is the right day to Love, Believe, Do and mostly Live.”

Kaikki se, mitä tapahtui ja teimme ennen, vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ja teemme nyt, mutta myös kaikki se, mitä tapahtuu ja teemme nyt, tulee vaikuttamaan, mitä tapahtuu ja teemme myöhemmin. Siispä valitse maisemareitti, ota hyvä asento ja nauti. Keskity juuri tähän hetkeen; huominen pitää kyllä huolen itsestään.

Kuvalähde: http://www.faithchurchonline.org/blog/wp-content/uploads/2012/06/Seize-the-day.jpg

 

Susanna Haapanen, toisen vuosikurssin opiskelija, Tampereen yliopisto