Ajankohtaiset

Paikalle tulevat kuulevat kunniansa

Opiskeluajoilta muistan tilanteita, joissa luentoa kuulemaan oli saapunut vain osa kurssista. Silloin jotkut professorit aloittivat opetuksensa haukkumalla paikallaolijat siitä, että läsnä oli niin vähän väkeä. Elettiin vielä aikaa ennen luentoaineiston toimittamista kaikkien saataville internetin kautta. Pahimmillaan paikalla oli sitten vain kaksi kirjurivuoroon joutunutta tekemässä muistinpanoja koko kurssille kopioitavaksi. Ymmärrän turhautumisen, mutta tuskin muiden poissaolo on paikallaolijoiden syy.

Lääketeollisuussidonnaisuuksien julkistamisen aika on kesäkuussa, mutta toivottavasti nyt haukkujen, kritiikin ja päivittelyn kohteena eivät enää ole ’paikalle tulleet’. Siis ne, jotka kannattavat avoimuutta ja julkistavat sidonnaisuutensa. Sidonnaisuusilmoitukset ovat niin hoitosuositusten tekijöille kuin koulutustilaisuuksien järjestäjille ja puhujille normaali juttu. Lääkärikunnasta kaksi kolmasosaa, siis selvä enemmistö, oli heti mukana avoimuutta lisäämässä vuosi sitten.

Sidonnaisuuksien ilmoittamisessa ja huomioon ottamisessa on varmasti parantamisen varaa, lääkäreillä kuin myös muilla ammattiryhmillä. Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjestävät yhdessä vuosittain Avoimuus lääketieteessä -seminaareja. Sidonnaisuuksia siis pohditaan vähintään noissa seminaareissa joka vuosi, kootaan parantamistarpeita ja -ideoita. Hyvä kysymys on, mitä sidonnaisuuksista seuraa? Minkälaisista sidonnaisuuksista pitäisi seurata jotain? Jos, niin mitä seuraamuksia?

Sidonnaisuus ei ole jääviyttä, jonka ajatellaan ilman muuta vaikuttavan tehtäviin päätöksiin. Sidonnaisuus voi vaikuttaa, vaan ei välttämättä vaikuta. Voivatko siis ryhmässä keskustelun jälkeen tehtävät päätökset tasapainottua, jos ryhmän jäsenten sidonnaisuudet ovat vastakkaisia? Minkälaiset sidonnaisuudet edellyttävät seuraamuksena poissulkemisen päätöksenteosta?

Sidonnaisuuksista käytävässä keskustelussa on hämmentäviä piirteitä, kuten se, että lääkärien osalta lääkkeet ylipainottuvat, verrattuna vaikka laitteisiin, tarvikkeisiin ja tietotekniikkaan, tai yksityiseen palvelutuotantoon. Välillä kuulostaa myös siltä, että tehdystä työstä ei saisi maksaa ollenkaan palkkaa tai palkkiota, kuten luennon valmistelemisesta ja pitämisestä. Sitten voi oikeasti ihmetellä, eikö juuri nimenomaan lääkäreiden pidäkin tehdä lääketutkimuksia? Kliinistä tutkimusta tarvitaan välttämättä ja lääkäreitä tutkimaan, muuten ei lääkkeitä kehitetä.

Ilman muuta on mietittävä ja tutkittava, mitä sidonnaisuuksista seuraa ja mitä seuraamuksia sidonnaisuuksista pitäisi eri tilanteissa olla. Ensin on silti saatettava loppuun iso muutos ilmoittamisen ja ilmoitusten käsittelyn osalta – kulttuuri tunnetusti muuttuu hyvin hitaasti. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä pitää edelleen lisätä niin lääkärien kuin muiden terveydenhuollon ammattilaisten sidonnaisuuksista. Samaa toimintatapaa pitäisi noudattaa eri ammattitaustaisten terveydenhuollon johtajien, ja jatkossa maakuntajohdon ja kaikkien sotepäätöksentekijöiden. On tavoitettava ja saatava mukaan kaikki. Paikalla jo oleville ei pidä huutaa, he jo toimivat läpinäkyvyyden ja avoimuuden puolesta.

Minna Kaila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Minna Kaila on Lääkäriseura Duodecimin valtuuskunnan puheenjohtaja.