Sydämen vajaatoiminta yleistyy väestön ikääntyessä

Sydämen vajaatoiminta on voimakkaasti yleistyvä mutta vaikeasti tunnistettava vakava oireyhtymä. Se on seurausta muista sairauksista, joissa sydämen pumppauskyky heikkenee. Väestön ikääntyminen lisää sydämen vajaatoimintaa sairastavien määrää tulevaisuudessa merkitsevästi.

 Sydämen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine ja sydämen läppäviat. Vajaatoiminnan ennuste on parantunut lääkehoidon kehittymisen myötä, mutta koska oireyhtymä kehittyy sydänsairauksien loppuvaiheena, siihen sairastuneiden potilaiden kuolleisuus on edelleen hyvin suuri.

Mahdollisimman viiveetön ja oikea diagnoosi on potilaan ennusteen ja hyvän hoidon kannalta erittäin tärkeää, todetaan Sydämen vajaatoiminnan uudessa Käypä hoito -suosituksessa. Oireyhtymän tunnistaminen ja siihen liittyvien taustasyiden selvittäminen on kuitenkin vaikeaa ja kuluttaa terveydenhuollon resursseja. Lisäksi potilaat ovat usein monisairaita ja taudin kulku on yksilöllistä, mikä tekee hoidon suunnittelusta vaativaa.

Uudessa Käypä hoito ‑suosituksessa tuodaan esille parantuneet mahdollisuudet saada tehokasta hoitoa sairauteen sekä omahoidon merkitys potilaan elämänlaadulle. Koska sydämen vajaatoiminta on oire jostakin muusta sairaudesta, sen hoidossa pyritään aina vaikuttamaan vaivan varsinaiseen aiheuttajaan.

– Monia potilaita ei ole tunnistettu sydämen vajaatoimintapotilaiksi, kertoo suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, HYKS:n Sydän- ja keuhkokeskuksen ylilääkäri Jyri Lommi. Nyt valmistuneen Käypä hoito ‑suosituksen tavoitteena on tehostaa taudinmääritystä ja hoitoa ja vähentää oireyhtymään liittyviä kuolemia ja sairaalahoidon tarvetta.

Jatkuva hoitosuhde ja omahoito parantavat elämänlaatua

Sydämen vajaatoiminnan diagnostiikka ja hoidon eri vaiheet edellyttävät terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä. Oireyhtymän taudinmääritykseen ja taustasyiden selvittämiseen tarvitaan sydänsairauksiin perehtyneen lääkärin tai yksikön tutkimuksia. Lisäksi sydämen vajaatoiminnalle ovat tyypillisiä toistuvat pahenemisjaksot, jotka yleensä vaativat sairaalahoitoa. Hoitojaksojen välissä toimintakyky voi palautua hyvin, jopa pitkälle edenneessä sydämen vajaatoiminnassa.

– Terveydenhuollon tavoitteena tulee olla pysyvän hoitosuhteen ja seurannan järjestäminen vajaatoimintapotilaalle, korostaa Lommi. On tärkeää, että potilas tietää, mihin ja milloin hän voi olla yhteydessä, jos hänen voinnissaan tapahtuu muutoksia.

Omahoidon tukemisella voidaan parantaa potilaan ennustetta ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. Terveellisen ruokavalion, liikunnan, tupakoimattomuuden ja mielen hyvinvoinnin on todettu parantavan vajaatoimintapotilaan elämänlaatua merkittävästi.

Sydämen vajaatoiminta on oireyhtymä, jonka syynä on elimistön tarpeisiin nähden riittämätön verenkierto sydämen pumppaustoiminnan vajauksen takia. Oireyhtymän taustalla on yleensä sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine ja sydämen läppäviat itsenäisesti esiintyvinä tai erilaisina yhdistelminä. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, väsymys ja nilkkaturvotus. Potilaiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa, koska oireyhtymän esiintyvyys suurenee jyrkästi iän myötä ja vajaatoimintaa aiheuttavien sairauksien hoito on tehostunut, mikä pidentää potilaiden elinikää.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä on laatinut Sydämen vajaatoiminta Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon mukaisesti. Käypä hoito -suositus on luettavissa osoitteessa www.käypähoito.fi