Ajankohtaiset

Tavallisia ihmisiä epätavallisissa olosuhteissa

Suomeen saapui vuonna 2015 lähes 33 000 turvapaikanhakijaa. Määrä oli poikkeuksellisen suuri, Suomeen oli aikaisemmin saapunut vuosittain ehkä kymmenes tästä määrästä. Uudet hakemukset eivät jakautuneet vuoteen tasaisesti, vaan suurin osa jätettiin elo-lokakuun välillä. Tämä lisäsi vastaanottopalvelujen kysyntää huomattavasti, mikä näkyi uusien vastaanottokeskusten perustamisena loppuvuodesta alueille, joilla keskuksia ei aikaisemmin ollut ollut.

Turvapaikanhakijoista tuli tuttu näky lähes kautta Suomen. Tämä herätti ymmärrettävästi hämmennystä sekä väestössä että palvelujen tuottajissa, ja kuten tiedetään, myös rasistisia mielenilmauksia ja toimia. Turvapaikanhakijatilanne näkyi luonnollisesti myös terveysasemilla ja sairaaloissa sekä yksityisessä terveydenhuollossa.

Alkuvuonna 2016 jouduttiinkin pohtimaan maahantulostatukseen liittyviä käytännön asioita kuten sitä, miten laskutukset toteutetaan ilman asiakkaan henkilötunnusta tai kuinka erikoissairaanhoidon sairauskertomustiedot saisi mahdollisimman nopeasti käynnin jälkeen vastaanottokeskuksen hoitajan tiedoksi. Terveydenhuollon ammattilaisilla oli kuitenkin hyvä näkemys siitä, mitkä olivat turvapaikanhakijoiden oikeudet saada hoitoa: aikuisilla kiireellinen ja välttämätön hoito, lapsilla kaikki samat kuin suomalaisilla lapsilla. Yksittäisten potilaiden osalta ristiriitatilanteita ei ole tullut esiin kuin muutamissa tapauksissa. Järjestelmän osalta tilanne on kuitenkin selvästi huolestuttavampi. Kaikkien turvapaikanhakijoiden osalta terveydenhuollon palvelut eivät ole toteutunut tasavertaisesti.

Vuoden 2015 aikana Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista joka neljäs oli lapsi. Turvapaikanhakijalapsilla on oikeus päästä terveydenhuoltoon samoin perustein kuin ne lapset, joilla on kotikunta Suomessa. Tasavertainen kohtelu on lain mukaan lasten oikeus. Tämä koskee niin lastenneuvolaa, kouluterveydenhuoltoa ja hammashoitoa kuin psyykkistä tukeakin, mutta lisäksi neuvoloiden kohdalla myös vanhemmuuden tukemista, mikä on erityisen tärkeätä lapsille tilanteissa, joissa perhe on joutunut kokemaan kovia.

THL:n selvityksen perusteella esimerkiksi Etelä-Suomessa jopa puolessa vastaanottokeskuksista kouluikäiset lapset eivät saa käyttää kouluterveydenhuoltoa. Syitä nykytilanteeseen on useita, mutta yksi tärkeimmistä on julkinen ilmapiiri, jossa omat asenteet, maahanmuuttopolitiikka ja terveydenhuolto menevät surullisen sekaisin. Tilanne on kestämätön etenkin, koska ongelma kohdistuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin pieniin lapsiin.

Lääkärijärjestöt ovat ottaneet selkeän kannan lasten ja perheiden terveydenhoitoon.  Duodecimin jäsenjärjestö Suomen Lastenlääkäriyhdistys lausui loppukesästä 2016 lasten epätasa-arvoisesta kohtelusta Suomessa ja edellytti tilanteen huomioimista ja korjaamista.  Syksyllä Duodecimin jäsenjärjestö Suomen Gynekologiyhdistys teki julkilausuman lasten ja raskaana olevien naisten oikeudesta julkiseen terveydenhuoltoon. Suomen lastenklinikoiden ylilääkärit ilmoittivat joulukuussa Helsingin Sanomissa, että lapset hoidetaan yliopistollisten keskussairaaloiden lastenklinikoilla maassaolostatuksesta riippumatta.

Edellä mainittujen kannanottojen lisäksi on lukemattomia yksittäisiä esimerkkejä kollegakunnan toimista turvapaikanhakijoiden ja paperittomien asioiden edistämiseksi. Kustannus Oy Duodecim tarjoaa EBM-Guidelines-tietokannat turvapaikanhakijakollegoiden käyttöön maksutta. Toimijat, kuten Global Clinic, turvaavat terveydenhuoltoa niille, joille terveydenhuollon palvelut eivät muuten ole mahdollisia.

Kaikkien edellä mainittujen toimien taustalla on kollegakunnan halu auttaa tavallisia ihmisiä, jotka tulevat äärimmäisen vaikeista olosuhteista turvaa hakien. Eikä kyse ole pelkästään halusta auttaa. Huonommassa asemassa olevien ongelmien esiin nostaminen kuvastaa oikeudenmukaisuuden tuntoa, inhimillisyyttä sekä korkeaa moraalia. Lääkärikunnan kannanottojen merkitys näyttäytyy vielä kirkkaammassa valossa, kun niitä tarkastellaan Euroopan ja maailman tilannetta vasten, muukalaisvastaisuuden nostaessa päätään.

Otto Helve


Onko lääkärin mahdollista onnistua monikulttuurisessa potilastyössä? Pitäisikö olla samanaikaisesti tulkki ja antropologi, psykologi ja sotahistorioitsija? Duodecimin viestintävaliokunta järjesti marraskuussa 2016 seminaarin Monikulttuurisuus ja kulttuurien kohtaaminen lääkärin työssä. Seminaarin esitysten pohjalta on laadittu vinkkivideo Onnistu monikulttuurisessa potilastyössä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Otto Helve on Lääkäriseura Duodecimin viestintävaliokunnan puheenjohtaja ja Kustannus oy Duodecimin hallituksen jäsen. Hän on lastenlääkäri ja työskentelee turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon asiantuntijalääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.